“Olen aina ollut ylpeä mehiläinen” – Jukka Meurman on tehnyt lääkärin uraa Mehiläisellä jo 40 vuotta

1980-luvun alussa potilastiedot kulkivat pahvikorteilla, potilaita hoidettiin kotikäynneillä ja työyhteisö hitsaantui yhteen kahvikupin ääressä. Yleislääkäri Jukka Meurman kertoo, mikä on muuttunut uran alkuajoista.

Kun vastavalmistunut lääkäri Jukka Meurman aloitti yksityisvastaanoton Töölön Mehiläisessä 1980-luvun alussa, poliklinikka sijaitsi Hesperian esplanadin laidalla sijaitsevan rakennuksen viidennessä kerroksessa. Siellä hän otti vastaan potilaita parina päivänä viikossa tutkijan työn ohessa, kuten moni hänen kollegansa.

Meurman toimi Mehiläisessä pääsääntöisesti yleislääkärinä, jonka vastaanotolle tultiin lähes minkä tahansa terveysongelman kanssa. Samaan työpäivään saattoi mahtua rannemurtuman kipsaus, sydänoireiden tutkimusta ja hoitoa sekä flunssaoireiden lääkitsemistä.

– Päivystyslääkärinä ei ollut ajanvarauslistaa, joten en tiennyt aamulla, mitä päivän aikana tapahtuu. Ihmiset niin sanotusti kävelivät sisään ongelmiensa kanssa ja niitä sitten hoidettiin, Meurman kertoo.

1980-luvun alussa Mehiläinen oli käytännössä pelkkä Töölön sydämessä sijaitseva lääkäriasema, mutta perustaa valettiin jo innovatiiviselle konsernille, joka toimii nykyään Suomessa, Ruotsissa, Saksassa ja Virossa. Koska Meurmanilla oli lääkärin tutkinnon lisäksi myös hammaslääkärin tutkinto, hän oli silloisen ylilääkärin kanssa perustamassa Töölön Mehiläiseen ensimmäistä hammaslääkärivastaanottoa. Täyden palvelun hammasklinikka tarjosi muun muassa pelkopotilaille hammashoitoa anestesiassa eli nukutettuna.

– Harvalla klinikalla sitä tarjotaan tänä päivänäkään, Meurman lisää.

Pahvikorteista Terveysporttiin

Varsinainen lääkärin työ ei Meurmanin mukaan ole muuttunut merkittävästi 40 vuodessa; potilaita tutkitaan ja diagnosoidaan samoilla periaatteilla kuin ennenkin. Isoimmat muutokset näkyvät toiminnan digitalisoitumisessa. 1980-luvulla lääkäreiden käytössä ei ollut mitään tietojärjestelmiä.

– Potilaskirjaukset tehtiin käsin. Käytössä oli pahvikortit, joilla tieto sitten kulki. Päivän potilaiden mapit haettiin arkistosta.

Sanelu toi jo suuren muutoksen työhön, kun potilastiedot sai puhua nauhalle tekstinkäsittelijöiden purettavaksi. Vasta 1990-luvulla tulivat käyttöön ensimmäiset sähköiset potilastietojärjestelmät, mikä hidasti tietokoneisiin tottumattomien lääkärien työtä, kun kirjaukset piti naputella “kaksisormijärjestelmällä” koneelle.

Tietotekniikka on muuttanut vastaanottotoimintaa valtavasti. Aiemmin joutui juoksemaan eri paikoissa hakemassa tietoja ja papereita, kun nykyään esimerkiksi kuvantamis- ja laboratoriotutkimusten tulokset voi nähdä koneelta, ja käytännön työn tukena tarvittavat tiedot, kuten ajantasaiset hoito-ohjeet ja lääketiedot on helppo tarkistaa vastaanottotilanteessa Terveysportista.

– Ennen vanhaan lääkärit kulkivat taskut pullollaan lääketehtaiden antamia kalentereita, joista sitten plärättiin lääkkeitä ja muita tietoja. Se kaikki tapahtuu tänä päivänä tietokonetta näpyttämällä.

Yksi polikliniikkalääkärin työn erikoisuus 1980-luvun Mehiläisellä olivat kotikäynnit, joista Meurman kertoo myös Lääkärin muistelmat -teoksessaan (Readme.fi, 2024). Mehiläisen lääkärit pakkasivat vuorotellen laukkunsa ja matkasivat hoitamaan esimerkiksi kuumeisia pikkulapsia. Ei ollut tavatonta, että kotikäynneillä hoidettiin myös krapulaa, kun pitkäksi venynyt juominen on saatava poikki. Joskus “kotikäyntejä” tehtiin jopa rahtisataman ruosteisten rahtilaivojen uumeniin, joissa hoidettiin myös vierasmaalaisia potilaita.

Yksi mehiläisistä ja ylpeä siitä

Poliklinikan tilat olivat 1980-luvulla hyvin ahtaat, minkä vuoksi yhdessäolo oli ajoittain kirjaimellisesti tiivistä. Kun ei ollut potilaita, lääkärit ja hoitajat istuivat usein henkilökunnan kahvihuoneessa juttelemassa.

– Istuimme aivan kiinni toinen toisissamme, mikä tietysti hitsasi tunnelmaa yhteen, Meurman kertoo.

Meurmanin mukaan Mehiläinen on aina ollut hyvä työyhteisö, joka tosin on vuosien varrella nuortunut – oman ikäluokan lääkäreitä on enää vain muutamia. Työyhteisössä on yhä niin vakituisia työntekijöitä kuin Meurmanin kaltaisia osa-aikaisia lääkäreitä. Kuten jo 40 vuotta sitten, edelleen moni Helsingin yliopistollisen keskussairaalan professoreista pitää yksityisvastaanottoa Mehiläisellä.

Vaikka Meurman on työskennellyt Mehiläisellä pääasiassa yleislääkärinä, hänen oma tutkimustyönsä on keskittynyt näyttämään toteen suun terveyden vaikutusta koko kehoon ja ihmisen kokonaisterveyteen. Sen vuoksi lääkärikollegat ovat ohjanneet hänen yleislääkärin vastaanotolleen potilaita, joilla on suusairauksia. Meurman iloitsee, että terveen suun vaikutusta lähes koko kehon hyvinvointiin on alettu ymmärtää laajemminkin.

– On hieno juttu, että se alkaa olla myös suuren yleisön piirissä tiedostettu asia.

Meurman on seurannut Mehiläisen kasvua huippulääkäreiden perustamasta yksityisestä lääkäriasemasta valtakunnallisesti merkittäväksi, kansainväliseksi konserniksi. Hän on itsekin työskennellyt Helsingin yliopistollisessa keskussairaalassa ylilääkärinä ja professorina, mutta silti halunnut aina pitää vastaanottoa Mehiläisessä.

– Olen aina ollut ylpeä mehiläinen. Yrityksellä on hienot historialliset juuret.