Aina on toivoa
18.5.2018
Felicitas Mehiläisen lapsettomuusklinikan esitteessä sanotaan, että aina on toivoa. Se on mielestäni aivan totta. Olen ollut todistamassa sitä hoitajana lapsettomuusklinikalla jo 18 vuoden ajan.
Pidän työstäni hyvin paljon. On hienoa olla seuraamassa, kun pitkän odotuksen jälkeen asiakkaan raskaustesti näyttää positiivista tai sitä, kun ovesta tulee onnellinen perhe näyttämään pienokaista. Meiltä löytyy monenlaisia tarinoita, ja jokainen asiakas on aina ainutkertainen oman tarinansa kanssa. On asiakkaita, jotka onnistuvat tavoitteessaan jo ensimmäisellä hoitokerralla. Joillekin jopa pelkkä ajan varaaminen lääkärin ensikäynnille riittää. Sitten on toki asiakkaita, jotka joutuvat kulkemaan pidemmän tien.
Olen ylpeä työstäni lapsettomuushoitajana. Me hoitajat kehitämme osaltamme hoitotyötä asiakkaidemme parhaaksi. Erityisen ylpeä olen meidän klinikan hoitajien tukikäynneistä.
Tukikäynnin tarkoitus on auttaa asiakkaita jaksamaan lapsettomuuden aiheuttaman henkisen ja fyysisen kuorman kanssa.
Ystävät, läheiset ja vertaistuki ovat tietysti avainasemassa, mutta joskus voi olla helpompi avautua ulkopuoliselle. Lapsettomuushoitaja on tällöin hyvä vaihtoehto. Usein henkinen tuki on lyhyitä kohtaamisia asiakkaan kanssa ja kuuntelemista, esimerkiksi pistosohjauksen yhteydessä, mutta asiakas voi myös varata erillisen tukikäyntiajan hoitajalle. Käynnille voi tulla yksin tai yhdessä puolison kanssa.
Monille jo yksi tukikäynti tuo selkeyttä tilanteeseen, kun taas toiset käyvät useamman kerran tai tarpeen mukaan. Silloin istutaan rauhassa. Tarkoitus on keskustella asiakkaan tilanteesta, tunteista, jaksamisesta, parisuhteesta, hoidoista – ihan mistä vaan. Tukikäynnillä kuuntelen tarkasti, olen läsnä. Etsimme yhdessä asiakkaan kanssa vaihtoehtoja, vahvuuksia ja uusia näkökulmia. Tavoitteena on, että asiakas kokee tulleensa kuulluksi, ymmärretyksi ja hyväksytyksi juuri sellaisena kuin on.
Toisinaan hoitajallekin tulee itku. Itku tulee useista syistä: silloin, kun hoito ei onnistu, kun se onnistuu, eikä vähiten silloin, kun saamme lämpöiset kiitokset, vaikka syli on vielä tyhjä. Joskus koen riittämättömyyttä, kun en osannut lohduttaa, kun en osannut sanoa oikeita sanoja tai sanoin jotain tilanteeseen sopimatonta – käyttäydyin kuin Muumilaakson Tiuhti ja Viuhti.
Sanon usein asiakkaalle, että yritä jaksaa, toivotan voimia, kysyn, miten jaksat – jaksatko lähteä uuteen hoitoon. Asiakkaat ovat urheita, he ovat kestäviä. On ihmeellistä seurata sivusta, kuinka surun ja epätoivon jälkeen nousee jälleen toivo ja voima uuteen yritykseen.
Felicitas Mehiläisen asiakkailta löytyy voimavaroja, joita voi vain ihailla. He jaksavat lähteä uuteen hoitoon. Ja se kannattaa! Meillä on paljon keinoja. Jokainen hoito on uusi mahdollisuus.
Aina on toivoa!
Blogitekstin on kirjoittanut kätilö, IVF-hoitaja Marja Tervonen Felicitas Mehiläisestä.
Jatka keskustelua blogin aiheesta Mehiläisen FacebookissaUlkoinen linkki, TwitterissäUlkoinen linkki ja LinkedInissäUlkoinen linkki!
Lue myös: