Liikunta suojaa sydäntä
Liikkumattomuus, korkea verenpaine, kohonnut kolesteroli, ylipaino, tyypin 2 diabetes ja perinnöllinen alttius ovat sepelvaltimotaudin riskitekijöitä.
Sydäntä suojaa parhaiten kestävyysliikunta, joka parantaa suorituskykyä rasitustilanteessa. Kestävyyslajeihin kuuluvat esimerkiksi reipas kävely, pyöräily, juoksu, pallopelit, hiihto ja uinti. Ideana on, että liikunnan pitää nostaa sykettä ja saada pieni hiki pintaan.
- Kestävyysliikunta hyödyttää sydäntä laskemalla sen lyöntitiheyttä ja alentamalla verenpainetta. Koko verenkiertoelimistö vahvistuu, verisuoniston kimmoisuus lisääntyy ja hapenottokyky paranee, luettelee kardiologian erikoislääkäri Tapio Aalto Töölön Mehiläisestä.
Leposykkeen lasku on merkki siitä, että sydämen iskutilavuus on kasvanut. Sydän pystyy siis pumppaamaan joka sykäyksellä enemmän verta elimistöön. Liikunta vahvistaa sydäntä, auttaa sitä selviämään vähemmällä työkuormalla ja ehkäisee sydän- ja verisuonitautien kehittymistä.
Ei koskaan liian myöhäistä
Liikunnan aloittaminen ei ole koskaan liian myöhäistä. Hyödyt tuntuvat vielä ikäihmisilläkin. Jos aktiivisesta liikunnasta on kulunut vuosia, ja ihminen on ehtinyt keski-ikään tai vanhemmaksi, kannattaa lähteä liikkeelle varoen.
– Sepelvaltimotaudin mahdollisuus olisi hyvä sulkea pois ennen liikuntaharrastuksen aloittamista. Kovassa ponnistelussa on riskinsä, sillä se voi aiheuttaa suonensisäisen ahtauman repeämän ja veritulpan sydämeen, Aalto muistuttaa.
Aktiivinen liikkuja havaitsee sydänoireet nopeammin kuin liikuntaa harrastamaton, jolla sepelvaltimotauti on voinut kehittyä vaikea-asteiseksi huomaamatta. Sepelvaltimotauti on edelleen suomalaisten yleisin kuolinsyy ja sitä sairastaa yli 200 000 ihmistä. Tauti johtuu sydämen valtimoiden ahtautumisesta ja voi ilmetä rintakipuna, sydäninfarktina tai äkillisenä kuolemana.
Lääkäri voi katsoa tarpeelliseksi tutkia liikuntaa suunnittelevan potilaan sydäntä tarkemmin, esimerkiksi rasitussydänfilmin ja ultraäänikuvauksen avulla, jos riskitekijät antavat siihen aihetta. Jos ultraäänessä näkyy hapenpuutteen merkkejä, tehdään varjoainekuvaus, jonka yhteydessä voidaan myös tehdä tarvittaessa pallolaajennus. .
- Kun hapenpuutealue on korjattu, ihminen voi aloittaa liikuntaharrastuksen ja nostaa vähin erin rasitustasoa, Aalto sanoo.
Terveysliikunta hyödyttää myös jo sepelvaltimotautiin tai sydämen vajaatoimintaan sairastuneita ehkäisemällä sairauksien pahenemista ja vähentämällä niistä johtuvia haittoja.
Avaimena säännöllisyys
Ripeätahtista kestävyysliikuntaa tulisi harrastaa mieluiten päivittäin, UKK-instituutin liikuntasuosituksen mukaan vähintään kaksi tuntia 30 minuuttia viikossa. Avainsana on säännöllisyys.
Liikunnan määrän ja sepelvaltimotaudin vaaran välillä on selvä yhteys. Kun liikunnan määrä kasvaa, sairastumisvaara pienenee. Iäkkäillä riski vähenee suunnilleen yhtä paljon kuin keski-ikäisillä.
Reippaan kestävyysliikunnan ohella sydäntä suojaa lihaskuntoharjoittelu kohtalaisella kuormittavuudella kahdesti viikossa. Mitä enemmän liikuntaa kertyy, sitä paremmin se ehkäisee sepelvaltimotautia. Työmatka- ja hyötyliikunta kartuttavat osaltaan kestävyyskuntoa ja hyödyttävät sydäntä.
Urheilijan oireet tarkkailuun
Kilpatasolla urheilua harrastavilla on yleensä terve sydän. Rytmihäiriöt ovat kuitenkin myös urheilijoille tuttuja. Vanhempien ja valmentajien tulisi muistaa, että lapsen sydän olisi hyvä tutkia, jos suvussa on esiintynyt äkkikuolemia tai sydänlihassairauksia tai jos lapsella on rytmihäiriöitä tai taipumusta pyörtyilyyn.
– On tärkeää havaita ja tutkia nuorten urheilijoiden sydänvaivat ajoissa. Kattavat terveystarkastukset eivät ehkä ole tarpeen kaikille alaikäisille urheilijoille, mutta niitä pitäisi tehdä herkästi taustatekijöiden tai oireiden takia, sanoo kardiologian erikoislääkäri Joachim Stjernvall Töölön Mehiläisestä.
Sydänsairaus lisää äkkikuoleman riskiä. Sairaus on suljettava pois ennen kuin urheiluharrastus voi jatkua. Rytmihäiriöitä voidaan parantaa katetrihoidolla, mutta osa perinnöllisistä rytmihäiriösairauksista merkitsee rajoituksia kilpaurheilulle.
- Urheilijoiden terveydenhuollon tehtävänä on huolehtia myös sydänterveydestä. Lääkäri ottaa kantaa siihen, millaisia sydänriskejä urheiluharrastukseen liittyy. Kardiologi eli sydän- ja verenkiertoelimistön erikoislääkäri arvioi voiko lajiharjoittelua jatkaa oireista huolimatta, Stjernvall toteaa.
