Naisparien hedelmöityshoidot yleistyvät vuosi vuodelta – 10 faktaa hoidoista
.webp)
Lehdistötiedote 28.6.2022
Vuonna 2019 Suomessa voimaantullut äitiyslaki mahdollisti sen, että lapsella voi olla kaksi äitiä. Äitiys voidaan tunnustaa hedelmöityshoitojen jälkeen jo raskauden aikana neuvolassa, eikä naisparien sisäistä adoptiota silloin enää tarvita. Suomessa naisparien hedelmöityshoitoja on toteutettu 90-luvun alusta lähtien. Naispareja ja itsellisiä naisia hoidetaan lähes kaksinkertainen määrä viiden vuoden takaiseen verrattuna. Felicitas Mehiläisen lapsettomuuslääkäri Anna-Kaisa Poranen avaa 10 faktaa naisparien hedelmöityshoidoista.
- Määrä. Yli tuhannelle naisparille ja itselliselle naiselle tehtiin hedelmöityshoitoja vuonna 2021.
- Yleisin hoitomuoto. Hedelmöityshoidot aloitetaan yleisimmin luovutetuilla sukusoluilla tehtävällä inseminaatiohoidolla, eli keinohedelmöityksellä, jossa luovutetut siittiöt ruiskutetaan hoidettavan osapuolen kohtuun. Hoito voidaan toteuttaa luonnollisessa kierrossa, jos ovulaatioajankohta on selkeä.
- Koeputkihedelmöitys. Inseminaatiohoitojen lisäksi voidaan tarvittaessa käyttää koeputkihedelmöityshoitoja joko pariskunnan omilla sukusoluilla, tai luovutetuilla munasoluilla ja siittiöillä.
- Luovutetut siittiöt. Hoidoissa käytetään lahjoitettuja siittiöitä joko suomalaisesta tai tanskalaisesta spermapankista. Suomessa siittiöt voidaan valita pituuden, silmien värin, hiusten värin ja etnisen alkuperän perusteella. Hoidoista syntynyt lapsi saa 18-vuotiaana tietää halutessaan lahjoittajan henkilöllisyyden.
- Siittiöiden luovuttajat. Siittiöiden luovuttajat ovat 20–40-vuotiaita terveitä miehiä, joilla ei ole vakavia periytyviä sairauksia. Heille tehdään terveystarkastus, siemennesteen laatu tutkitaan ja infektiot suljetaan pois veri- ja virtsakokeiden avulla. Kaikki sukusolujen lahjoittajat ja saajat käyvät lisäksi lain mukaisessa neuvonnassa terapeutilla, jossa keskustellaan luovutuksen oikeudellisista, psykologisista ja eettisistä asioista.
- Kumpaa osapuolta hoidetaan? Useasti pari on jo klinikalle tullessaan päättänyt, kummalle osapuolelle hoidot tehdään. Tarvittaessa voidaan siirtyä hoitamaan toista osapuolta, jos se on tarpeellista esimerkiksi alentuneen hedelmällisyyden vuoksi. Hoitoja tehdään myös niin sanotulla sisäisellä luovutuksella, eli toinen osapuoli luovuttaa munasoluja puolison hoitoa varten (shared motherhood, ROPA).
- Hoitoon ilman lähetettä. Hoitoon pääsee varaamalla ajan lapsettomuuslääkärille. Hoitoja tehdään sekä julkisella, että yksityisellä sektorilla, mutta yksityiselle sektorille lähetettä tai aikaisempia tutkimuksia ei tarvita ja hoitoon pääsee heti. Lääkärin vastaanotolla kartoitetaan terveydentila ja tehdään tutkimus- ja hoitosuunnitelma. Matalamman kynnyksen palvelu on käynti lapsettomuushoitajalla tai hedelmällisyysneuvola, jossa hoitoprosessin kulkua voidaan käydä läpi tai selvittää hedelmällisyyteen liittyviä asioita.
- Yleisimmät keskustelut vastaanotolla. Usein käydään läpi siittiöiden luovutuksiin liittyviä asioita, esimerkiksi voiko molemmat osapuolet käyttää samaa luovuttajaa. Lisäksi mietitään sisarusraskauksia, eli voidaanko saman luovuttajan sukusoluja käyttää seuraavissa raskauksissa. Samaa luovuttajaa voi käyttää molempien osapuolien hoidossa sekä seuraavissa sisarusraskauksissa, mikäli lahjasukusoluja on riittävästi käytettävissä.
- Äitiyden vahvistaminen. Äitiys määräytyy aina synnytyksen perusteella sille, joka on synnyttänyt lapsen. Toisen äidin äitiys voidaan vahvistaa hedelmöityshoidoissa tehdyn suostumuksen ja klinikalta saadun hedelmöityshoitotodistuksen avulla. Hoitosuostumuksen perusteella todettava äitiys voidaan tunnustaa jo äitiysneuvolassa tai lastenvalvojalla raskauden aikana, tai vaihtoehtoisesti lastenvalvojalla lapsen syntymän jälkeen.
- Felicitas Mehiläinen on alan asiantuntija yli 30 vuoden kokemuksella.