Nooralle puhkesi aikuisiän akne
Lue lisää
Työuupumukseen ja unettomuuteen sairastunut Tytti
"Luulin, että olin tullut hulluksi."
Tytti Shemeikka, 29, kertoi työuupumuksestaan vain puolisolleen ja lähimmille ystävilleen. Nyt hän toivoo, että voi omalla tarinallaan rohkaista muita puhumaan omista epävarmuuksistaan ja jaksamisestaan – ja hakemaan apua ajoissa.
Havahduin joulukuun alussa. Tajusin, että olin itkenyt parin viikon ajan joka päivä jotain asiaa enkä saanut töissä mitään tehtyä. Öisin en saanut nukuttua. Mietin, että tämä ei nyt mene hormonien piikkiin. Pelkäsin, että mulla on uniapnea, koska mun kaverilla oli juuri todettu se. Luin, että oireisiin kuuluu torkahtelu ja mietin, että en mä kyllä torkahtele.
Menin duuniin ja ajoin hissillä vahingossa ylimpään kerrokseen. Olin satavarma, että olin torkahtanut ja mulla on se uniapnea – tai sitten olen tullut hulluksi. Pääsi itku. Menin huoneeseeni ja päätin soittaa työterveyteen. Pelkäsin, että saan hullun leiman, ja joudun mielisairaalaan.
Kysyin aluksi hoitajalta influenssarokotuksista. Sitten sanoin, että mulla on yksi toinenkin asia ja purskahdin itkemään. Sanoin, etten tiedä, mikä mua vaivaa. Hoitaja otti mut heti tosissaan ja varasi ajan lääkärille ja psykiatrian erikoissairaanhoitajalle. Mulle tarjottiin apua kultatarjottimella.
Mulla diagnosoitiin stressistä johtuva työuupumus, joka aiheutti unettomuutta.
Sain unilääkkeitä ja melatoniinia – lääkäri halusi ensin katsoa, lähteekö oireet sillä, että mut saatais nukkumaan. Diagnoosi helpotti mun oloa todella paljon. Mulla oli huono omatunto siitä, etten saanut töissä mitään tehtyä. Diagnoosin jälkeen ymmärsin, mistä se johtui.
Jälkeenpäin ajatellen pelkoni hullun leimasta tuntuvat oudoilta, mutta olin niin sekaisin siitä, että en ollut nukkunut. Psykiatrinen erikoissairaanhoitaja lohdutti kertomalla, että mieleni teki tepposia ja se on normaalia minun tilanteessani. Auttoi, kun tajusin, että muillakin voi olla tällaisia tuntemuksia.
Mä olin ajatellut, että olen niin vahva, ettei mulle tule koskaan mitään mielenterveydellisiä ongelmia.
Olin monen vuoden ajan vetänyt itseäni piippuun niin, että kesäloman alkaessa olin ihan uupumuksen partaalla. Se, että mun unelmien työ vei mun mielenterveyden, oli tosi vaikea hyväksyä.
Uupumus vaikutti muhun niin, että en jaksanut nähdä ihmisiä niin paljon. Olen perusluonteeltani tosi avoin ja ulospäinsuuntautunut. Kun olin ystävien seurassa, esitin, että kaikki on hyvin, mikä pahensi mun oloa.
Ainoa, joka on vähätellyt oireitani, on minä itse.
On naurettavaa, että vertaan itseäni muihin. Ajattelen, että koska en ole joutunut puolen vuoden sairauslomalle tai Auroran sairaalaan, ei minun pitäisi valittaa. Ymmärrän, että ajatukseni ovat täysin hassuja ja että olen oikeasti sairas.
Nyt soitosta työterveyteen on kulunut neljä kuukautta. Voin hyvin ja olen opintovapaalla, joten olen voinut pysähtyä kunnolla. Välillä huomaan edelleen, että unettomuus nostaa päätään, mutta tunnistan jo, millaiset asiat sen aiheuttavat.
Nyt uskallan sanoa, jos en jaksa.
Pystyn vetämään paremmin omia rajojani. Olen oppinut, että voin kieltäytyä jostain kivastakin jutusta, jos oloni on voimaton. Tunnen itseni paremmin ja pikkuhiljaa myös itsetuntoni alkaa kohota.
Toivon, että ihmiset puhuisivat enemmän ja ymmärtäisivät, että on ok myöntää olevansa heikko ja pyytää apua. Mieluummin niin, että pyytää apua herkästi kuin vähättelee oireitaan ja sinnittelee yksin – niin kuin minä tein.”
USKALLA – Mehiläinen x Viivi Huuska
Tytti Shemeikka on yksi Uskalla-kampanjan keulakuvista. Valokuvaaja Viivi Huuskan ja Mehiläisen yhdessä toteuttama kampanja ja valokuvanäyttelyUlkoinen linkki kannustavat nuoria naisia puhumaan terveyshuolistaan ja jaksamisestaan.
Tytti Shemeikka toivoo, että Uskalla-kampanja voisi auttaa jotakuta tunnistamaan omat oireensa ja hakemaan apua.
– Kun näin tämän projektin, ajattelin, että hitto, miksi mä salailisin tätä enää. Olen tajunnut, miten tärkeää puhuminen on. Työuupumuksesta ei kehdata puhua. Silti mua vähän pelottaa, mitä jengi sanoo, hän miettii.
Kuvattavana oleminen oli Shemeikalle tunteiden vuoristorataa.
Kuvaustilanteessa hän kävi yhdessä Huuskan kanssa läpi omia muistojaan.
– Parasta oli, että sain puhua ääneen siitä, millaisia tunteita ja oireita olen kokenut ja koin, että tulin ymmärretyksi. Nyt mietin, miksi en ole kehdannut puhua näistä asioista aiemmin!
Lue lisää:
Kurkista Uskalla-kuvausten kulisseihin ja katso "Making Of" -video!
