Milloin on syytä epäillä tulehduksellista nivelsairautta?
Lue lisää
Nivelreuma
Nivelreuma on yleisin tulehduksellinen reumasairaus, jossa kehon immuunipuolustus ei toimi kuten sen pitäisi. Elimistön immunologinen puolustus on suuntautunut väärin omaa kudosta vastaan ja tulehdussolut vaurioittavat kehon omia kudoksia.
Nivelreuma tiiviisti
- Nivelreuma alkaa usein lievänä nivelkipuna. Kipu voi tuntua esimerkiksi sormien tai päkiöitten arkuutena ja jäykkyytenä aamuisin.
- Nivelreumasta ei voi parantua, mutta ajoissa aloitetulla tehokkaalla hoidolla pyritään oireettomuuteen.
- Jos epäilet nivelsairautta, voit varata ajan esimerkiksi reumatologille tai hakeutua tutkimuksiin työterveyslääkärin kautta.
Nivelreuma on yleisin tulehduksellinen reumasairaus
Nivelreuma on yleisin tulehduksellinen reumasairaus. Nivelreuma kuuluu autoimmuunisairauksiin, joissa kehon immuunipuolustus ei toimi kuten sen pitäisi. Elimistön immunologinen puolustus on suuntautunut väärin omaa kudosta vastaan ja tulehdussolut vaurioittavat kehon omia kudoksia.
Erilaisia reumasairauksia ovat muun muassa:
- Nivelreuma
- Selkärankareuma
- Lastenreuma eli juveniili idiopaattinen artriitti (JIA)
- Fibromyalgia
Nivelreuman oireet
Nivelreuma on taudinkulultaan hyvin monimuotoinen vaihdellen lievästä nopeasti etenevään tautiin. Nivelreuma alkaa usein lievänä nivelkipuna. Kipu voi tuntua esimerkiksi sormien tai päkiöitten arkuutena ja jäykkyytenä aamuisin. Nivelreumaan liittyvälle aamujäykkyydelle ominaista on sen pitkä kesto, hoitamattomassa taudissa useita tunteja.
Myös nivelten turvotusta voi esiintyä. Tulehduksen ollessa voimakasta, nivel voi myös kuumottaa ja punottaa. Usein ilmenee myös käsien puristusvoiman heikentymistä.
Nivelreuman oireet ovat tyypillisesti seuraavat:
- nivelkipu ja nivelsärky
- nivelen arkuus
- nivelen ympärillä oleva turvotus
- niveltulehduksen oireet, kuten kuumotus ja punotus
Nivelreuma – milloin lääkäriin?
Nivelvaivat ovat tavallisia syitä hakeutua lääkärin vastaanotolle. Jos epäilet nivelsairautta, voit varata ajan esimerkiksi reumatologille tai hakeutua tutkimuksiin työterveyslääkärin kautta.
Lääkärin kokemus ja taito tunnistaa tulehduksellinen nivelturvotus, ja erottaa se esimerkiksi nivelrikkoon liittyvästä luisesta sorminivelpaksunnoksesta, on keskeistä varhaisen diagnoosin tekemiseksi. Laboratoriotutkimuksilla pyritään löytämään merkkejä nivelsairauden tulehduksellisuudesta ja tarkentamaan tulehdukselliseksi todetun tai epäillyn nivelsairauden taudinmääritystä.
Nivelreuman toteaminen ja tutkimukset
Laboratoriokokeissa tulehdusarvot ovat yleensä koholla (lasko, CRP), mutta ne saattavat olla myös täysin normaalit varsinkin silloin, kun tauti alkaa pienistä nivelistä. Reumatekijän löytymistä verikokeilla pidetään yleensä merkkinä nivelreumasta. Toisaalta positiivinen reumatekijä ei yksittäisenä löydöksenä osoita nivelreumaa, vaan niveloireisen potilaan kohdalla tarvitaan aina huolellista, kokonaisvaltaista selvitystä. Reumatekijää ei ole syytä tutkia, jos potilaalla ei ole nivelturvotusta. Sen sijaan, jos potilaalla on niveltulehdus, positiivinen reumatekijä on yksi parhaista kroonisen taudin ennustajista. Sitrulliinivasta-aineet ovat spesifisempiä nivelreumalle (>95 %) kuin perinteinen reumatekijä, mutta osuvuus on huonompi eli osalla nivelreumapotilaista ei löydy merkittävää määrää sitrulliinivasta-aineita.
Viitteitä oikeaan nivelreuman diagnoosiin antavat:
- turvonneitten nivelten lukumäärä ja sijainti
- niveloireiden alkamistapa
- alkamisikä
- muut sairaudet
Nivelreuman hoito
Nivelreuman hoitotulokset ovat viime vuosina jatkuvasti parantuneet. Parhaan mahdollisen hoitotuloksen saavuttaminen edellyttää alusta pitäen moniammatillisen tiimin antamaa hoitoa niin erikoissairaanhoidossa kuin perusterveydenhoidossa.
Tähän kuuluu sairaudesta ja sen lääkityksestä annetun perustiedon lisäksi psykososiaalinen lähestymistapa ja ohjaus nivelten optimaaliseen rasitukseen. Myös aktiivista fyysistä harjoittelua suositellaan nivelreumapotilaille.
Nivelreuman lääkehoito
Useamman peruslääkkeen samanaikainen käyttö on vakiinnuttanut asemansa nivelreuman hoidossa. Varhaisen nivelreuman hoitotutkimus (FIN-REKO = suomalainen reuman kombinaatiohoitotutkimus) osoitti, että sulfasalatsiinin, metotreksaatin, hydroksiklorokiinin ja prednisolonin yhdistelmä on tehokkaampi kuin yksittäinen reumalääke, mihin tarvittaessa sai yhdistää prednisolonin.
Aikaisemmin pyrittiin nimenomaan yhden tehokkaaksi osoittautuneen reumalääkkeen käyttöön kerrallaan. Kombinaatiolääkeryhmässä oireettomien määrä oli kaksinkertainen yksittäislääkkeen käyttäjiin verrattuna, ja tulos oli selkeä myös nivelten röntgenvaurioiden eston suhteen yhdistelmälääkeryhmän hyväksi. Hyvän hoitotuloksen saavuttaminen yksittäislääkeryhmässä edellytti varhaista hoitoon pääsyä.
Nykyisin pidetäänkin juuri sairauden alkukuukausia etsikkoaikana, jolloin lääkehoidon teho on varmimmin saavutettavissa. Keskeinen havainto oli, että yhdistelmälääkehoito säästää merkittävästi sairauspäiviä ja varhain saavutettu oireettomuus estää eläköitymistä.
Nivelreuman biologiset lääkehoidot, erityisesti tuumorinekroositekijä-alfan (TNF-alfa) salpaajat ovat vakiinnuttaneet asemansa muulle hoidolle reagoimattoman nivelreuman hoidossa. Selvimmin biologisten hoitojen teho on osoitettavissa taudin aiheuttamien röntgenkuvissa havaittavien muutosten ehkäisyssä. Hoidon aloitusaihe on sekä kliinisesti että laboratorioparametrein osoitettu tulehduksellisesti aktiivinen sairaus, mikä ei ole reagoinut yhdistelmähoidoille. Metotreksaattilääkityksen käyttäminen samanaikaisesti on usein hyödyllistä.
Mikäli kolmen kuukauden hoitokokeilu ei tuota tulosta, hoitoa ei tule jatkaa. Hoitotulokset ovat olleet lupaavia myös tuoreessa taudissa, valmisteita ei ole yleensä käytetty ensisijaisina lääkkeinä. Hoitoon liittyy kohonnut infektioriski. Pitkäaikaisen hoidon vaaroja ei vielä tunneta riittävän hyvin ja tähänastisten tutkimusten perusteella myöskään lymfoomariskiä ei voida sulkea pois. B- ja T-solujen toimintaa hillitsevät lääkkeet ovat uusin vaihtoehto nivelreuman hoidossa, ja ne mahdollistavat vielä avun osalle niitä, joita TNF-alfa- salpaajatkaan eivät ole auttaneet.
Raskaimmat lääkekombinaatiot ja biologiset lääkehoidot edellyttävät erikoissairaanhoidon seurantaa. Suuri osa potilaista on kuitenkin pääosin perusterveydenhoidon seurannassa.
Osa potilaista on työterveyden seurannassa. Työterveydessä on asiantuntemusta arvioida henkilön työkykyä ja suositella tarvittaessa työpaikalla tehtäviä järjestelyjä tai ammatillista kuntoutusta.
Usein kysyttyä nivelreumasta
Nivelreuma on yleisin tulehduksellinen reumasairaus. Nivelreuma kuuluu autoimmuunisairauksiin, joissa kehon immuunipuolustus ei toimi kuten sen pitäisi. Elimistön immunologinen puolustus on suuntautunut väärin omaa kudosta vastaan ja tulehdussolut vaurioittavat kehon omia kudoksia.
Nivelreuma on yksi reumasairauksista. Syitä nivelreumalle ei tiedetä. Nivelreuma alkaa tavallisesti 60–65-vuotiaana ja on yleisempi naisilla.
Nivelreuma on taudinkulultaan hyvin monimuotoinen vaihdellen lievästä nopeasti etenevään tautiin.
Nivelreuman oireita ovat:
- nivelkipu ja nivelsärky
- nivelen arkuus
- nivelen ympärillä oleva turvotus
- niveltulehduksen oireet, kuten kuumotus ja punotus
Nivelreuma alkaa usein lievänä nivelkipuna käsien ja varpaiden nivelistä, mutta sairaus voi myös alkaa suuresta nivelestä, kuten lonkka-, polvi- ja olkanivelestä. Nivelreuma voi lisäksi levitä kaikkiin niveliin.
Kipu voi tuntua esimerkiksi sormien tai päkiöitten arkuutena ja jäykkyytenä aamuisin. Nivelreumaan liittyvälle aamujäykkyydelle ominaista on sen pitkä kesto, hoitamattomassa taudissa useita tunteja.
Nivelvaivat ovat tavallisia syitä hakeutua lääkärin vastaanotolle. Jos epäilet nivelsairautta, voit varata ajan esimerkiksi reumatologille tai hakeutua tutkimuksiin työterveyslääkärin kautta.
Lääkärin kokemus ja taito tunnistaa tulehduksellinen nivelturvotus, ja erottaa se esimerkiksi nivelrikkoon liittyvästä luisesta sorminivelpaksunnoksesta, on keskeistä varhaisen diagnoosin tekemiseksi.
Laboratoriotutkimuksilla pyritään löytämään merkkejä nivelsairauden tulehduksellisuudesta ja tarkentamaan tulehdukselliseksi todetun tai epäillyn nivelsairauden taudinmääritystä.
Reumatekijän löytymistä verikokeilla pidetään yleensä merkkinä nivelreumasta. Toisaalta positiivinen reumatekijä ei yksittäisenä löydöksenä osoita nivelreumaa, vaan niveloireisen potilaan kohdalla tarvitaan aina huolellista, kokonaisvaltaista selvitystä.
Viitteitä oikeaan diagnoosiin antavat:
- turvonneitten nivelten lukumäärä ja sijainti
- niveloireiden alkamistapa
- alkamisikä
- muut sairaudet
Mikäli tuoretta niveltulehdusta potevalla henkilöllä on nivelturvotusta ja nivelnesteen määrä lisääntynyt (hydropsia), on pyrittävä ottamaan näyte nivelnesteestä tutkimusta varten. Nivelnesteestä tutkitaan sen väri ja venyvyys.
Samea nivelneste viittaa korkeaan valkosolumäärään. Pitkällä "hännällä" neulasta tippuva nivelneste kertoo hyvästä venyvyydestä ja matalasta tulehdusasteesta. Tuoreessa niveltulehduksessa nivelnesteanalyysissa tutkitaan solut (valkosolujen määrä > 2000 x 106/L viittaa tulehdukseen) ja kiteet sekä tehdään harkinnan mukaan bakteeriviljely. Kideanalyysilla voidaan osoittaa esimerkiksi kihti niveloireen syyksi.
