Kuinka onnistua sijaisperheenä? Uusi kirja tuo ymmärrystä

Huostaanotettujen lasten määrä ei tavoitteista huolimatta ole merkittävästi tippunut viime vuosina. Sijaisperheiden asema on vahvistunut ja se on puolestaan tuonut näkyväksi sijaisperheissä jo pitkään esiintyneet ongelmat. Psykoterapeutit Jussi Sutinen ja Antti Joensuu ovat tiivistäneet kokemuksensa sijaisperheen kipukohdista tuoreessa Perheen suojassa -kirjassaan.

Perhesijoitukset ovat puhuttaneet paljon viimeisten kahden vuoden aikana. Niitä on lakimuutoksen vuoksi pyritty lisäämään, mikä ei hyvästä ajatuksesta huolimatta ole täysin ongelmatonta.

- Tuen ja ohjauksen puute yhdistettynä vaikealla tavalla oireilevan lapsen tilanteeseen on yleisin perhesijoitusten katkeamiseen johtava syy. Myös yhteistyö biologisten vanhempien kanssa koetaan usein haastavana, toteavat Mehiläisen lastensuojelupalveluja tuottavan Familarin psykoterapeutit Jussi Sutinen ja Antti Joensuu.

Perhesijoitukseen liittyy vielä paljon myyttejä ja tabuja; vaikeasti oireilevaa lasta ei sijoiteta perheeseen tai nuoruusikäisille ei löydy sijaisperheitä.

- Psykiatria, lastensuojelu ja etenkin sijaisperheet ovat usein ihmeissään lapsen sijoittamiseen perheeseen liittyvien ilmiöiden ja tunteiden kanssa, sanoo Jussi Sutinen.

- On täysin mahdotonta valmentaa sijaisperhe ennalta kaikkiin haasteisiin. Lapsella on usein esitiedoista poikkeavia ennustamattomia haasteita ja erilainen perhesysteemi tuo hänestä esille uusia puolia. Valmennus ja ohjaus tulisi kulkea prosessina koko sijaisperheenä toimimisen elinkaaren ajan, lisää Joensuu.

Sutisen ja Joensuun tuoreeltaan julkaistun ”Perheen suojassa” -kirjan tavoitteena onkin antaa tietoa sijaisperheeksi aikoville tai jo sellaisina toimiville sekä heidän kanssa työskenteleville terapeuteille, sosiaalityöntekijöille ja muille ammattilaisille. Sosiaalityöntekijöille ja työnohjaajille kirja tarjoaa lisäksi mallin työnohjauksesta sekä vinkkejä sijaisperheiden valmennukseen ja tukemiseen.

Perheen suojassa -kirja vastaa kysymyksiin

Sutinen ja Joensuu haluavat herättää kirjallaan yhteiskunnallista keskustelua lapsen asemasta sekä oikeudesta perheeseen ja hyvin järjestettyyn lastensuojeluun. Lisäksi kirja vastaa haastaviin kysymyksiin esimerkiksi biologisen perheen roolista. Kirjan ydinajatuksena kulkee näkemys reflektiivisestä vanhemmuudesta sekä ilmiöiden ymmärtämisestä.

- Lähestymme kirjassa käytännön esimerkkien ja teoreettisen viitekehyksen kautta lapsen epäkiitollisuutta, aggressiota sekä muita sijaisperheenä toimimisen ilmiöitä, jotka ymmärtämättöminä johtavat helposti sijoituksen katkeamiseen, kuvailee Joensuu.

- Pelkän tekemisen sijaan pitäisi reflektoida. Mitä voimme tehdä lapsen kanssa toisella tavalla, että oireet pienenevät? Miten voimme toimia yhteistyössä haastavien biologisten vanhempien kanssa? Jokaisen lapsen tilannetta ja sijoitusta sekä siihen liittyviä ilmiöitä tulisi tutkia yhdessä sijaisvanhempien kanssa.

Sutinen ja Joensuu puhuvat kohdennettujen ja oikein suunniteltujen palvelujen tärkeydestä. Oikeat tukimuodot - kuten kriisityö, puhelinpäivystys sekä arjen apu - on kohdennettava kohtiin, joissa niitä tarvitaan. Perhesijoitus nähdään prosessina, jossa tarvitaan yhteistyötä ja kanssakulkemista inhimilliseen tulokseen pääsemiseksi.

Omat kokemukset kirjan taustalla

Kirjan taustalla ova kirjailijoiden omat kokemukset. Joensuu on toiminut useita vuosia sijaisvanhempana kasvattaen maailmalle toistakymmentä lasta. Sutinen on puolestaan työskennellyt tukiperheenä ja työnohjaajana monissa eri prosesseissa. Ilmiöt ovat useissa perheissä samanlaisia. Vaikka pyrkimyksenä on pitää sijoitus mahdollisimman pysyvänä, ei tämä kuitenkaan aina onnistu. Sutinen ja Joensuu kannustavatkin kunnioittamaan sijaisperhetyötä.

- Onnistuneilla lähi- ja objektisuhteilla voidaan hoitaa lapsen kiintymystä ja vahvistaa kehitystehtäviä. Näin voidaan ehkäistä trauman aktivoitumista ja vaikuttaa pitkäkestoisesti lapsen kasvuun ja tulevaisuuteen aikuisena, he summaavat.

Sijaisvanhemmuus on myös ammatinvalintakysymys

• Sijaisperheiksi hakeutuu yhä enemmän uusia perheitä. Sijaisperheenä toimiminen ei ole enää pelkkä kutsumusammatti, johon hakeudutaan emotionaalista lähtökohdista.
• Sijaisvanhempana olo on kovaa työtä. Työtä johon liittyy ohjaaminen, johtaminen sekä yhteistyö eri verkostoissa.
• Suhtautuminen sijaisperhetyöhön myös ammattina mahdollistaa haitallisten ilmiöiden syntymistä. Vaikeina hetkinä tarvitaan myös kutsumusta, halua sitoutua sekä inhimillistä välittämistä, mikä erottaa sijaisvanhempana olon monista muista ammateista.
• Perheen suojassa pyrkii herättämään niin päättäjiä kuin sijaisperheitäkin tutkimaan asioita uudesta näkökulmasta.
• Lainsäädännön mukaan perhesijoituksen tulisi olla ensisijainen sijaishuollon toteutustapa.

Perheen suojassa kirja on saatavilla mm. BoD-verkkokaupasta.
www.bod.fi/verkkokauppaUlkoinen linkki