Mehiläisessä tehty pro gradu -tutkielma: Videotapaamisilla parempaa elämänlaatua hoivakodin asukkaille

Mehiläisessä tehty pro gradu -tutkielma selvitti, että videotapaamiset voivat parantaa ikääntyneiden elämänlaatua usealla eri osa-alueella. Videotapaamiset tarjoavat hoivakodissa asuville ikäihmisille ja heidän läheisilleen vaihtoehtoisen tavan pitää yhteyttä. Videopuhelut läheisten kanssa voivat parantaa asukkaiden elämänlaatua, jos ratkaisukonsepti luodaan ottaen kohdeympäristö ja sen sidosryhmät mukaan toteutukseen.

Hoivakodeissa asuvat ikäihmiset voivat kokea yksinäisyyttä, sillä läheisten näkeminen on täysin riippuvaista heidän mahdollisuuksistaan tulla käymään hoivakodissa. Vierailujen määrää voivat rajoittaa pitkät välimatkat, elämän muut kiireet sekä esimerkiksi tämän hetken pandemiatilanne, covid-19.

– Suurin osa suomalaisista käyttää videopuheluita arkielämässään. Sen sijaan hoivakodeissa videopuhelut eivät vielä ole yleinen yhteydenpitotapa. Nykyisin suurin osa ikäihmisistä suhtautuu teknologiaan varsin positiivisesti, joten asennetta ei voida enää pitää syynä olla tarjoamatta teknologiaa heidän elämänlaatunsa parantamiseksi, kertoo Jyväskylän yliopiston informaatioteknologian tiedekunnan Mikko Pietilä pro gradu -tutkielmassaan.

Videotapaamiset voivat parantaa elämänlaatua usealla eri osa-alueella

– Videotapaamiset osoittautuivat mieleiseksi etäkommunikointitavaksi, joita osa asukkaista ja läheisistä uskalsi verrata fyysiseen tapaamiseen. Vaikutuksia elämänlaatuun voi olla usealla eri elämänlaadun osa-alueella, kun hoivakodin asukas on aktiivisemmin yhteydessä hänelle läheisiin ja tärkeisiin ihmisiin. Tämä voi tuoda esimerkiksi asioita, joita odottaa arjessa sekä vahvistaa tärkeitä ihmisuhteita, jotka monessa tapauksessa tuovat merkitystä elämään, Pietilä listaa.

Tutkimukseen osallistuneissa asukkaissa oli mukana ikäihmisiä, jotka eivät kyenneet tai pitäneet puhelimen käytöstä, mutta kokivat videotapaamiset mielekkäiksi. Tämä loi heille ja heidän läheisilleen tärkeän mahdollisuuden pysyä yhteydessä myös silloin, kun paikalla käyminen ei ole mahdollista. Asukkaat kokivat videopuhelut tilanteina, joissa he pystyivät olemaan rennosti ilman tarvetta pidellä puhelinta korvalla ja rasittamatta kättä. Osa läheisistä koki, että näköyhteys auttoi asukasta pysymään paremmin tässä päivässä ja positiivisella mielellä.

– Mikko Pietilän pro gradu -tutkielma osoittaa, että hyvin suunnitellut teknologiaratkaisut tuovat iloa ikäihmisten arkeen. Pietilän työ havainnollistaa mikä merkitys yhteistyöllä on palvelun laadun varmistamiseksi, sillä digitalisoituvassa maailmassa monesti unohdetaan yhteiskunnan heikko-osaisimmat, professori Pekka Abrahamsson muistuttaa.

Hoivakotiympäristö ja sen sidosryhmät määrittävät oikean ratkaisukokonaisuuden

Pietilän tutkimus tarjosi hoivakodin ikäihmisille mahdollisuuden pysyä yhteydessä läheisiin videotapaamisten kautta kahden kuukauden ajan. Tutkimusympäristönä toimi Mehiläisen yksittäinen hoivakoti, jonne videotapaamisen mahdollistava ratkaisu asennettiin IT-yrityksen, Avek esitysratkaisut, avustuksella. Asennuksen yhteydessä tutkija koulutti hoivakodin henkilökunnan toteuttamaan videotapaamisia. Tämän jälkeen tutkija informoi asukkaiden läheisiä videotapaamismahdollisuudesta sekä lähetti heille ohjeet tapaamiseen osallistumisesta.

– Olemme erittäin iloisia, että saimme olla osa tätä tutkimusta ja toimia pilottiyksikkönä tänä tärkeänä pandemia-aikana videotapaamisten kokeilussa. Kokemukset hoivakodissamme videopuheluista uudella laitteella olivat positiiviset, myös omaiset pitivät kokeilua onnistuneena. Isoin asia omaisille on ollut helppo yhteydenpito läheisten kanssa riippumatta liikuntarajoitteista tai pitkistä välimatkoista. Laite mahdollistaa pitkätkin videopuhelut asukkaan ja omaisen välillä ilman hoitajan jatkuvaa läsnäoloa. Asukas ja omainen voivat keskustella näin henkilökohtaisistakin asioista, Mehiläisen Mainiokoti Pirtin yksikönjohtaja Juha Huttunen kertoo.

– Suunnittelemani ratkaisu onnistui aktivoimaan sidosryhmät hyödyntämään videotapaamisia ja osallistumaan konseptin kehittämiseen. Tutkimukseen osallistuneet sidosryhmät olivat hoivakodin henkilökunta, hoivakodin asukkaat sekä heidän läheisensä. Sidosryhmien aktiivisuus on avainasemassa, jonka vuoksi heidän aktivoimisensa on onnistuneen kehitystyön edellytys, Pietilä kuvailee.