Metabolinen oireyhtymä -laboratoriopaketti

Veren rasva-arvojen mittaus sisältää kokonais-, HDL- ja LDL- ja non-HDL-kolesteroli- sekä triglyseridipitoisuudet (P-Lipidit). Veren rasva-arvot ovat tärkeitä sydän- ja verisuonisairauksien riskimittareita. Metabolisessa oireyhtymässä tyypillisesti hyvä HDL-kolesteroli on matalahko (HDL miehellä alle 1 mmol/L, naisella alle 1.3 mmol/L)., huono LDL-kolesteroli normaali tai lievästi kohonnut ja triglyseridit korkeat (triglyseridipitoisuus yli 1.7 mmol/L, ilman edeltävää paastoa yli 2 mmol/L tai hoito päällä).

Jopa kolesterolipitoisuutta tärkeämpiä sydän- ja verisuonisairauksien riskitekijöitä ovat elimistön rasvoja kuljettavien partikkelien laatu ja lukumäärä. Metabolisessa oireyhtymässä keskeinen tutkimus on rasvojen laadusta kertova apolipoproteiinimittaus, joka sisältää apolipoproteiini A1:n sekä apolipoproteiini B:n sekä näiden suhteen (Apot).

Verisuonten kannalta haitallisimpia ovat apolipoproteiini B:tä (LipoB) sisältävät rasvahiukkaset, kun taas ApoA1:ä (LipoA1) sisältävät hiukkaset vastaavat hyvää HDL-kolesterolia ja suojaavat kudoksia rasvan kertymiseltä esim. verisuonten seinämiin. Siksi suhde apoB: apoA1 kertoo hyvien ja huonojen hiukkasten tasapainosta elimistössä.

Samalla apo B-tason ollessa korkea suhteessa LDL-arvoon haitallisimpien, tiheiden LDL-hiukkasten osuus on tavallista korkeampi. Tällainen on tilanne usein metabolisessa oireyhtymässä, minkä vuoksi tilaan liittyy suuri sydän/verisuonitautien riski. Metabolisessa oireyhtymässä sekä diabeetikoilla ja omenavartaloisilla ns. perinteiset kolesterolimittaukset eivät siis anna luotettavaa kuvaa riskistä ja heillä on tärkeää käyttää apolipoproteiinimäärityksiä. Vastaavasti kolesterolia alentavan lääkehoidon aikana tärkeää onkin partikkelimäärän, eli apoB:n, pieneneminen, eikä pelkän kolesterolipitoisuuden seuranta.

Pitkäaikaisverensokeri (HbA1c) kertoo verensokeritasapainosta edeltävien viikkojen/kuukausien ajalta. Tämä kohoaa usein jo ennen varsinaista diabeteksen puhkeamista, jolloin elintapojen muuttamisella voidaan jopa ehkäistä diabetes.

Alaniiniaminotransferaasi (ALAT) on maksaentsyymi, joka kuvastaa lääkkeiden ja alkoholin käyttöä, rasvamaksaa, joka uhkaa metabolisessa oireyhtymässä, sekä ylipäänsä maksan toimintaa.

Sydän- ja verenpainelääkkeet saattavat vaikuttaa munuaisten toimintaan, jolloin neste- ja suolatasapainoa sekä munuaistoimintaa on tärkeää tarkkailla. Vastaavasti myös kohonnut verenpaine ja pitkään koholla ollut verensokeri saattavat vaurioittaa munuaisia. Sekä kohonnut verensokeri että verenpaine ovat usein täysin oireettomia.

Virtsan albumiinin ja kreatiniinin suhde (U-Alb/krea) kuvaa, onko munuaisiin ehtinyt syntyä vaurioita. Verenpainelääkkeet saattavat kohottaa virtsahappopitoisuutta (P-uraat) ja lopulta aiheuttaa kihtiä. Uraatti kuvaa myös solujen aineenvaihduntaa sekä munuaisten toimintaa ja kohonnut uraatti (hyperurikemia) onkin tunnusomainen metaboliselle oireyhtymälle.