Liikunta suojaa sydäntä
Liikunta vahvistaa sydäntä, parantaa verenkiertoa ja vähentää sydänsairauksien riskiä. Säännöllinen kestävyysliikunta on avain sydämen terveyden ylläpitämiseen ja hyvinvointiin.
Artikkelissa asiantuntijana
Tarkistettu 14.1.2019
Liikunta on tärkeää sydämen terveydelle
Liikkumattomuus, korkea verenpaine, kohonnut kolesteroli, ylipaino, tyypin 2 diabetes ja perinnöllinen alttius ovat merkittäviä sepelvaltimotaudin riskitekijöitä. Sydämen terveyttä voi parhaiten suojata kestävyysliikunnalla, joka parantaa suorituskykyä rasitustilanteissa. Kestävyyslajeihin kuuluvat esimerkiksi reipas kävely, pyöräily, juoksu, pallopelit, hiihto ja uinti. Tärkeää on, että liikunta nostaa sykettä ja saa aikaan pienen hien.
Kestävyysliikunta hyödyttää sydäntä monin tavoin: se laskee sydämen lyöntitiheyttä ja alentaa verenpainetta. Koko verenkiertoelimistö vahvistuu, verisuoniston kimmoisuus lisääntyy ja hapenottokyky paranee. Leposykkeen lasku on merkki siitä, että sydämen iskutilavuus on kasvanut, eli sydän pystyy pumppaamaan enemmän verta elimistöön jokaisella sykäyksellä.
Liikunta edistää sydämen terveyttä seuraavasti:
- Liikunta vahvistaa sydäntä
- Auttaa sydäntä selviämään vähemmällä työkuormalla
- Ehkäisee sydän- ja verisuonitautien kehittymistä.
Avaimena liikunnan säännöllisyys
Reipasta kestävyysliikuntaa suositellaan harrastettavaksi mieluiten päivittäin. UKK-instituutin liikuntasuosituksen mukaan vähimmäismäärä on kaksi tuntia ja 30 minuuttia viikossa. Tärkeintä liikkumisessa on sen säännöllisyys.
Liikunnan määrän ja sepelvaltimotaudin riskin välillä on selvä yhteys: liikunnan lisääntyessä sairastumisriski pienenee. Tämä vaikutus on havaittavissa sekä iäkkäillä että keski-ikäisillä.
Reippaan kestävyysliikunnan lisäksi sydäntä suojaa lihaskuntoharjoittelu, jota tulisi tehdä kohtalaisella kuormittavuudella kahdesti viikossa. Mitä enemmän liikuntaa kertyy, sitä tehokkaammin se ehkäisee sepelvaltimotautia. Myös työmatka- ja hyötyliikunta parantavat kestävyyskuntoa ja tukevat sydämen terveyttä.
Sydämen terveyden huomioiminen liikunnan aloittamisessa
Liikunnan aloittaminen on hyödyllistä kaikissa ikävaiheissa, ja sen positiiviset vaikutukset tuntuvat myös ikäihmisillä. Jos aktiivisesta liikunnasta on kulunut vuosia ja henkilö on keski-ikäinen tai vanhempi, on tärkeää aloittaa liikunta varovasti. Ennen liikuntaharrastuksen aloittamista on suositeltavaa sulkea pois sepelvaltimotaudin mahdollisuus, sillä kova ponnistelu voi aiheuttaa suonensisäisen ahtauman repeämän ja veritulpan sydämeen.
Aktiiviset liikkujat havaitsevat sydänoireet nopeammin kuin liikuntaa harrastamattomat, joilla sepelvaltimotauti voi kehittyä vaikea-asteiseksi huomaamatta. Tämän vuoksi voi lääkäri katsoa tarpeelliseksi tutkia liikuntaa suunnittelevan potilaan sydäntä tarkemmin, esimerkiksi rasitussydänfilmin ja ultraäänikuvauksen avulla, jos riskitekijät antavat siihen aihetta. Jos ultraäänessä näkyy hapenpuutteen merkkejä, tehdään varjoainekuvaus, jonka yhteydessä voidaan tarvittaessa tehdä pallolaajennus. Kun hapenpuutealue on korjattu, henkilö voi aloittaa liikuntaharrastuksen ja nostaa vähitellen rasitustasoa.
Terveysliikunta hyödyttää myös sepelvaltimotautiin tai sydämen vajaatoimintaan sairastuneita ehkäisemällä sairauksien pahenemista ja vähentämällä niistä johtuvia haittoja.
Urheilijoiden sydänvaivat
Kilpaurheilua harrastavilla on yleensä terve sydän, mutta rytmihäiriöt ovat kuitenkin myös urheilijoille tuttuja. On tärkeää, että vanhemmat ja valmentajat ovat tietoisia siitä, milloin lapsen sydän tulisi tutkia.
Sydämen tutkiminen on suositeltavaa, mikäli:
- Suvussa on ollut äkkikuolemia tai sydänlihassairauksia
- Lapsella on rytmihäiriöitä
- Lapsella on taipumus pyörtyä
Nuorten urheilijoiden sydänvaivojen varhainen havaitseminen ja tutkiminen on tärkeää. Vaikka kattavat terveystarkastukset eivät ole välttämättömiä kaikille alaikäisille urheilijoille, ne tulisi tehdä herkästi, jos taustatekijät tai oireet viittaavat sydänongelmiin. Sydänsairaus voi lisätä äkkikuoleman riskiä, joten se on suljettava pois ennen urheiluharrastuksen jatkamista. Rytmihäiriöitä voidaan hoitaa katetrihoidolla, mutta jotkut perinnölliset rytmihäiriösairaudet voivat rajoittaa kilpaurheilua.