Hengitysteiden virusinfektiot rokottavat urheilijan kisamenestystä

Kun kilpaurheilijan kisat päättyvät äkillisesti, on syynä usein hengitysteissä jylläävä virusinfektio, ei niinkään urheiluvamma. Olympiakomitean ja Kilpa- ja huippu-urheilun tutkimuskeskuksen (KIHU) vastuulääkäri Maarit Valtonen valotti Urheilu Mehiläisen asiantuntijakonferenssissa syyskuussa virusperäisen flunssan dramaattisia vaikutuksia.

Koska virukset ovat ominaisuuksiltaan erilaisia ja ne leviävät montaa reittiä, on flunssan ennaltaehkäisy vaikeaa. Tiedetään kuitenkin, että rokotesuoja ja hyvä hygienia ennaltaehkäisevät flunssan etenemistä tehokkaimmin. Viruksen paljastavat testit ennen kisoja ja sen aikana saattavat jatkossa estää virusten leviämistä vielä paremmin.

Urheilijoilla on määrällisesti eniten ylähengitysteiden infektioita, joskin lajikohtaisia eroja infektioiden esiintymisessä näyttäisi olevan. Talviurheilulajeissa altistumista lisää kylmässä ja kuivassa ilmassa harjoittelu ja kilpaileminen. Lisäksi kilpailukausi sijoittuu aikaan, jolloin on paljon viruksia liikkeellä.

−Lajista riippuen urheilusuoritusta haittaava vaikutus voi olla pienempi tai suurempi. Esimerkiksi lumilautailijan suoritusta lieväoireinen flunssa ei häiritse niin paljon kuin maastohiihtäjän, kertoo Urheilu Mehiläisen Asiantuntijakonferenssissa esiintynyt Maarit Valtonen.

Nuhakuumetta aiheuttava Rinovirus on viruksista yleisin ja leviää tehokkaasti pisara- ja kosketustartuntana. Tauti jyllää elimistössä yleensä viikon verran.

LENTOMATKAT JA KISAKYLÄN OLOSUHTEET HAASTAVIA

Kisamatkoilla urheilijan riesana ovat pitkät lentomatkat, joiden aikana lentokoneessa virusta kantava henkilö voi tartuttaa ympäriltään jopa viidestä kymmeneen kanssamatkustajaa. Myös fyysinen ja psyykkinen stressi sekä asumisolosuhteet kisapaikalla altistavat taudeille.

- Kisakylissä asutaan tiiviisti ja siivouksen hygieniataso voi poiketa paljonkin Suomen vastaavista. Tällöin liikkeellä olevilla viruksilla on otolliset leviämisolosuhteet, Valtonen sanoo.

Majoitustilojen ammattimainen desinfiointi, kunnollinen siivous ja hyvä hygienia ennaltaehkäisevät ja jarruttavat osaltaan viruksen leviämistä kisapaikalla. Esimerkiksi käsiä tulisi pestä vähintään viisi kertaa päivässä ja 20–30 sekuntia kerrallaan.

OIREHTIVAN URHEILIJAN KERROTTAVA OIREISTA LÄÄKÄRILLE

Viruksen kantaja on saatava kisamatkoilla kiinni nopeasti, jottei myös muiden urheilijoiden kisa keskeydy. Flunssaoireista tulisikin kertoa avoimesti ja mahdollisimman nopeasti joukkueen lääkärille, jotta urheilija tai joukkueen taustahenkilö voidaan eristää muusta joukkueesta. Eristyksessä ollaan keskimäärin neljä päivää, missä ajassa tartuntavaara yleensä pienenee.

Kun flunssa antaa ensimmäisiä oireita, C- ja D-vitamiinit sekä sinkki voivat hillitä virusten lisääntymistä. Näitä tulehdusta rajoittavia valmisteita tulisi nauttia jopa viisi kertaa päivässä sopivan vuorokausiannoksen mukaisesti.

Valtosen mukaan lääkäri ei päästä sairastunutta urheilijaa rankkaan kisasuoritukseen komplikaatioriskin, kuten sydänlihastulehduksen vuoksi. Joskus urheilija tärkeän kilpailun kynnyksellä haluaa kuitenkin itse ottaa riskin ja kilpailla.

−Tällöin olisi tärkeä tietää minkä viruksen kanssa ollaan tekemisissä, sillä toiset virukset pysyvät paikallisena infektiona ja toiset taas hakeutuvat ahnaasti sydänlihakseen. Kun hoitosuhde lääkärin ja urheilijan välillä perustuu luottamukselle ja avoimuudelle, voidaan asia ratkaista urheilijan terveyden kannalta parhain päin, Maarit Valtonen sanoo.

Urheilu Mehiläinen kokoaa urheilulääketieteen kärkinimet sekä joukon urheilun ammattilaisia ja vaikuttajia vuosittain Asiantuntijakonferenssiin. Ensimmäinen seminaari järjestettiin Helsingissä 21.–22.9.2018. Asiantuntijakonferenssi on yksi Urheilu Mehiläisen tapa jakaa sidosryhmilleen viimeisintä tietoa urheilijan terveyteen ja hyvinvointiin liittyvissä teemoissa.