Muut unihäiriöt

Hypersomnialla tarkoitetaan liikaunisuutta eli poikkeavaa päiväsaikaista väsymystä, johon liittyy pakonomainen tarve nukahtaa. Poikkeavaa päiväväsymystä voivat aiheuttaa esimerkiksi univaje, tietyt lääkkeet, päihteiden käyttö, psykiatriset syyt sekä tietyt sairaudet.

Hypersomnian hoito

Liikaunisuuden hoito perustuu oireen aiheuttavan taustasyyn hoitamiseen. Itsehoitona on hyvä varmistaa säännöllinen vuorokausirytmi ja riittävä nukkuminen, kuten myös muiden elämäntapojen säännöllisyys.

Krooninen väsymysoireyhtymä (ME/CFS, jossa ME tulee sanoista Myalginen Enkefalomyeliitti ja CFS Chronic Fatigue Syndrome) tarkoittaa oireistoa, jossa hallitsevana piirteenä on pienenkin rasituksen jälkeinen voimattomuus (PEM – Post Exertional Malaise –oire) ja pitkäkestoinen, syvä uupumus. Oireyhtymässä väsymys ei hellitä lepäämällä ja se pahenee rasituksen seurauksena. Oireyhtymän laukaisevia tekijöitä on tutkittu pitkään, mutta sairauden varsinainen syy on edelleen epäselvä.

Koska elimistöstä ei toistaiseksi ole pystytty osoittamaan ME/CFS -sairauden aiheuttamia tyypillisiä löydöksiä, kuten biomarkkereita tai kuvantamislöydöksiä, ME/CFS -diagnoosi perustuu eri kriteeristöihin. Laboratoriokokeilla ja kuvantamistutkimuksilla voidaan kuitenkin rajata pois muita syitä oireiden taustalta ja tutkimukset ovat siksi monesti perusteltuja ennen diagnoosin asettamista.

Kroonisen väsymysoireyhtymän hoito

Kroonisen väsymysoireyhtymän hoidolla pyritään kohentamaan potilaan toimintakykyä lievittämällä ja hallitsemalla oireyhtymän oireita. Keskeistä on levon ja aktiivisuuden säätely yksilön rajojen mukaan, minkä lisäksi fysioterapeutin, toimintaterapeutin, ravitsemusterapeutin sekä psykososiaalisen ja psykiatrisen tuen hyödyntämisestä voi olla apua tilanteesta riippuen. Terveellinen ravitsemus yhdessä riittävän unen ja sopivan liikunnan kanssa ovat eduksi toipumisessa. Mahdollisen lääkityksen tarpeen arvioi lääkäri.

Alaraajojen epämiellyttävät tuntemukset nukkumaan asettuessa ovat melko tavallisia. Unta voi häiritä levottomat jalat-oireyhtymä (restless leg syndrome – RLS), jossa jalat tuntuvat levossa epämiellyttäviltä, kivuliailtakin ja tyypillisesti oire helpottuu jalkoja liikutellessa. RLS voi vaikeuttaa nukahtamista ja pahimmillaan johtaa hankalaankin unettomuuteen.

Levottomat jalat -oireistoa esiintyy myös joihinkin sairauksiin tai lääkityksiin liittyen toissijaisena oireena. Tyypillisimmät sairaudet tai tilat, jotka lisäävät RLS-riskiä ovat raudanpuute, munuaisten vajaatoiminta, tietyt neurologiset sairaudet ja raskaus. Lääkkeistä esimerkiksi väsyttävät antihistamiinit ja tietyt mielialalääkkeet voivat provosoida RLS-oireita.

Levottomista jaloista kärsivillä voi esiintyä unessa myös jaksottaisia raajojen liikkeitä (periodic limb movements of sleep – PLMS). Jaksottaisessa yöllisessä raajaliikehäiriössä (periodic limb movement disorder – PLMD) näitä unen aikaisia raajojen liikkeitä esiintyy korostuneesti ja nämä voivat häiritä unta aiheuttaen päiväväsymystä.

Vaikka RLS ja PLMD esiintyvät usein yhtä aikaa, nämä ovat erilliset omat häiriönsä ja diagnoosinsa.

Levottomien jalkojen hoito

Jos oireisto on lievä eikä häiritse yöunta, ei lääkehoitoa tarvita. Tällöin riittää oireita pahentavien tekijöiden välttäminen. Erityisesti alkoholin, kahvin ja muiden kofeiinipitoisten aineiden sekä nopeasti imeytyvien hiilihydraattien välttäminen illalla voi olla eduksi. Venyttely ja kevyt liikunta, kuten kävely, voivat auttaa oireiden hallinnassa. Lisäksi itsehoitona voi kokeilla esimerkiksi lämmintä kylpyä, hierontaa, paikallisesti kohdistettua lämpö- tai kylmäpakkausta ja tarvittaessa kipulääkettä.

Levottomia jalkoja voidaan hoitaa tietyillä keskushermostoon vaikuttavilla lääkkeillä ja raudanpuutteesta kärsivillä rautalääkitys voi parantaa elämänlaatua. Koska levottomien jalkojen kaltaisia oireita voi esiintyä myös muissa sairauksissa, on tärkeää, että asiantuntija tutkii ja arvioi tilanteen ennen mahdollisen lääkityksen aloitusta.

Narkolepsia tarkoittaa harvinaista liikaunisuushäiriötä. Narkolepsia puhkeaa yleisimmin varhaisnuoruudessa, ala- tai yläkouluiässä, mutta voi ilmaantua myöhemminkin. Narkolepsiaan liittyy normaalista unimäärästä huolimatta poikkeavaa päiväväsymystä, jolloin nukahtelua tapahtuu poikkeuksellisen herkästi passiivisissa tilanteissa, mutta sitä saattaa tapahtua myös aktiivisuutta edellyttävissä tilanteissa. Narkolepsiaan voi liittyä esimerkiksi tunnereaktioiden laukaisemaa lihastonuksen ja refleksien hetkellistä menetystä (katapleksia), unihalvauksia, hallusinaatioita ja katkonaista yöunta.

Narkolepsian tutkiminen

Narkolepsiaa tutkittaessa potilaan oireet kartoitetaan tarkasti, minkä lisäksi tehdään unitutkimuksia. Unitutkimuksiin kuuluu narkolepsian selvittelyssä laaja unipolygrafia ja seuraavana päivänä tehtävä nukahtamisviivetutkimus. Unitutkimuksia täydennetään tarvittaessa veri- tai selkäydinnestenäytteestä tehtävillä tutkimuksilla.

Narkolepsian hoito

Narkolepsian hoidossa ensisijaista ovat säännölliset elämäntavat ja riittävä unimäärä. Tarvittaessa narkolepsiaa voidaan hoitaa lisäksi lääkityksellä, jolla pyritään vaikuttamaan päiväväsymykseen, katapleksiaan ja/ tai rikkonaiseen yöuneen. Narkolepsiaa sairastava saattaa hyötyä suunnitellusti otetuista 10-30 minuutin mittaisista päiväunista sekä oireita laukaisevien tilanteiden välttämisestä. Tapaturma-alttiita tehtäviä saattaa myös olla tarpeen välttää.

Parasomnioilla eli unen erityishäiriöillä tarkoitetaan ei-toivottuja fyysisiä tapahtumia, kuten liikehäiriöt tai poikkeava käyttäytyminen, tai kokemuksia, kuten tunteet ja unet, jotka ilmenevät uneen vaipuessa, unen aikana tai unesta havahtuessa. Parasomniat luokitellaan NREM- tai REM-uneen liittyviin tai näihin liittymättömiin parasomniohin. Unissaan puhuminen katsotaan kuuluvan normaaliksi unen aikaiseksi toiminnaksi, jota tapahtuu valtaosalla ihmisistä jossain vaiheessa elämää.

Parasomnioita ovat esimerkiksi sekavuushavahtuminen, unissakävely, hampaiden narskuttelu eli bruksismi, unikauhukohtaus, yöllinen seksi- tai syömishäiriö, toistuvat unihalvaukset, yölliset hallusinaatiot, painajaisunet, yökastelu ja katatrenia (uloshengitykseen liittyvä, voimakas ja pitkäkestoinen ääntely). Parasomia-oireet kestävät kerrallaan yleensä muutamasta sekuntista noin puoleen tuntiin. Ominaista parasomnioille on reagoimattomuus ulkoisiin ärsykkeisiin, pelko, sekavuus ja jonkinasteinen muistamattomuus.

Parasomnioiden hoito

Esiintyessään lievinä ja harvoin nämä ilmiöt ovat normaaleja eivätkä edellytä hoitoa. Jos parasomnioita esiintyy tiheästi, oireet ovat vaikeita tai aiheuttavat muuta merkittävää haittaa, on hoito tarpeen. Parasomnioiden hoidossa keskitytään erityisesti säännölliseen unirytmiin ja unen rikkonaisuutta lisäävien tekijöiden ja stressitekijöiden välttämiseen ja hoitamiseen. Parasominoille altistavan ja niiden aiheuttaman ahdistuksen hallinnassa apua voi olla myös oppimis- ja käyttäytymisterapioista.

Parasomnioihin lukeutuvaa hampaiden narskuttelua unen aikana eli unibruksismia hoitavat pääsääntöisesti aiheeseen erikseen perehtyneet hammaslääkärit.

Säännöllinen uni-valverytmi edesauttaa niin hyvää unta yöllä kuin sopivaa vireystasoa päivällä. Uni-valverytmiä säätelee aivoissa sijaitseva keskuskello. Elimistön rytmi asettuu lähelle 24 tuntia. Sen tahdistuksesta huolehtii voimakkaimmin valon ja pimeän vaihtelu. Muita tahdistavia tekijöitä ovat sekä säännölliset ruokailuajat että säännölliset nukkumaanmeno- ja heräämisajat. Eri-ikäisillä unen tarve vaihtelee ja erilaiset elämäntilanteet vaikuttavat siihen, mitkä tekijät saattavat häiritä uni-valverytmiä. Lapset ja nuoret tarvitsevat enemmän unta ja ikääntyessä unen tarve vähenee.

Uni-valverytmissä voi olla häiriöitä. Näihin kuuluvat muun muassa viivästynyt tai aikaistunut unijakso, kaamosunettomuus, epäsäännöllinen unirytmi, tahdistumaton unirytmi, vuorotyöunettomuus ja aikaerorasitus. Uni-valverytmin häiriöt ilmenevät tyypillisesti unettomuutena, liikaunisuuteena ja/ tai väsymyksenä.

Uni-valverytmin häiriön tutkiminen

Uni-valverytmin häiriön selvittelyssä tavallisesti haastatellaan ja tutkitaan potilas, hyödynnetään uni-valvepäiväkirjaa ja muita kysymyssarjoja ja voidaan tehdä liikeaktiivisuuden rekisteröinti (aktigrafia).

Uni-valverytmin häiriön hoito

Hoito vaihtelee häiriön ja sen aiheuttajan mukaan. Hoidoissa käytetään muun muassa kirkas- ja/tai luonnonvalohoitoa, melatoniinia, työn ja arkimenojen rytmittämistä ja unettomuuteen keskittyvää kognitiivista täyttäytymispsykoterapiaa (CBT-I). Itsehoitona suositellaan riittävän pitkiä yöunia, iltasyömisen (etenkin runsasrasvaisten ruokien) ja alkoholin välttämistä, säännöllistä liikuntaa (raskaampi liikunta kannattaa ajoittaa päiväaikaan) sekä aamupainotteisesti luonnonvalon tai pimeään vuodenaikaan kirkasvalolampun hyödyntämistä.