Näin tuet lapsen sosiaalista kehitystä

Leikkiikö lapsi mielellään yksin vai kaipaako hän ympärilleen joukon kavereita? Entä miksi lapsi roikkuu jatkuvasti kiinni vanhemman nilkassa? Psykologi Martina Salvén muistuttaa, että lapsi tarvitsee vanhemman tukea sosiaalisten taitojensa kehittämiseen kaikissa ikävaiheissa.

Jo aivan pienellä vastasyntyneellä on sosiaalisia tarpeita. Vauva etsii katsekontaktia, itkee tai kitisee ja turhautuu, jos hänen viesteihinsä ei reagoida. Kun aikuinen tarttuu tilanteeseen, vauva palkitsee hymyllään. Vuorovaikutustaidot kehittyvät nopeasti.

– Neljän kuukauden ikäisenä vauva viestii vanhemman kanssa vastavuoroisesti niin, että odottaa jokelteluun vastausta vanhemmalta, selvittää psykologi Martina Salvén.

Leikkitaidot ovat osa varhaista sosiaalista kommunikaatiota. Vanhemman kanssa yhdessä leikkimällä lapsen sosiaalinen pelisilmä kehittyy.

– Viisivuotias, vanhemmiltaan tukea saanut lapsi voi jo ymmärtää, että muut kokevat asioita eri tavalla kuin hän.

Paljonko lapsi tarvitsee leikkikavereita?

Aivan kuten aikuisilla, myös lapsilla on erilaisia sosiaalisia mieltymyksiä ja omanlainen temperamentti. Joillekin lapsille riittää esimerkiksi vain yksi tai kaksi hyvää ystävää. He pitävät yleensä rutiineista ja kaipaavat aikuisen turvaa sosiaalisten suhteiden rakentamiseen.

– Jos lapsi on ujo, varovainen ja tarkkaileva, vanhempi voi järjestää tapaamisia, joissa on vain vähän muita lapsia, mielellään entuudestaan tuttuja. Hitaasti lämpenevä lapsi tarvitsee enemmän aikaa erilaisiin tilanteisiin sopeutumiseen.

Salvénin mukaan lapsen temperamentin ja sosiaalisten taitojen kertymisen kannalta on tärkeää, että vanhemmat oppivat toimimaan lapsen tarvitsemalla tavalla.

– Vanhemman on hyvä antaa lapsen tankata turvaa niin paljon ja niin usein kuin on tarpeen. On myös tärkeää, ettei vanhempi hiivi pois paikalta sanomatta mitään. Muuten lapsi voi tulkita muiden kanssa leikkimisen vaaratilanteeksi, jonka tuloksena vanhempi katoaa. Lapsi ei välttämättä uskalla seuraavalla kerralla uppoutua leikkiin, Salvén sanoo.

– Pakkoreipastaminen harvoin toimii. Yleensä se johtaa lopputulokseen, jossa lapsi huolestuu tai joutuu paniikkiin, hän jatkaa.

Reipaskin kaipaa tukea, kiukkuinen huomiota

Jos lapsi on vauvasta saakka kiinnostunut muista ihmisistä ja hakee aktiivisesti katsekontaktia myös tuntemattomien ihmisten kanssa, häntä on mitä luultavammin helppo tukea sosiaalisissa tilanteissa.

– Tilaa ottava ja rohkea lapsi kaipaa kuitenkin tukea joustavuuden ja neuvottelutaitojensa kehittämiseen sekä toisten tunteiden huomioon ottamiseen.

On myös lapsia, jotka tuntevat herkästi isoja, negatiivisia tunteita ja reagoivat voimakkaasti niihin.

– Kiukuttelevaa tai huonosti käyttäytyvää lasta ei saa jättää yksin. He kaipaavat vanhemman apua omien tunteiden ja reaktioiden ymmärtämiseen.

Lapsen huono käytös voi kieliä siitä, että lapsi on oppinut saamaan huomiota vain kaaoksen kautta.

– Huonosti käyttäytyminen on lapselle ainoa keino saada aikuisen huomio, eikä lapsi enää hae huomiota positiivisten asioiden kautta. Kotona opittu tapa voi näkyä myös päiväkodin tai koulun sosiaalisissa tilanteissa.

Jos aikuinen kiinnostuu lapsesta, myös lapsi kiinnostuu itsestään

Salvénin mukaan olisi aina hyvä muistaa, että aikuinen pystyy valitsemaan oman tapansa reagoida, kun lapsi vastaa opettelee sitä.

– Lapsen kanssa kannattaa pohtia ääneen, millaisia tunteita tietyt tilanteet herättävät tai mikä harmittaa. Pieni lapsi ei osaa vielä kertoa omista tunteistaan, eikä isompikaan aina tunnista omien reaktioidensa syytä.

Lapsen kanssa yhdessä pohtiminen ei auta pelkästään aikuista ymmärtämään lasta, vaan myös lasta ymmärtämään itseään. Kun aikuinen kiinnostuu selvittämään lapsen tunne-elämää, myös lapsi kiinnostuu itsestään.

Mistä tunnistaa yksinäisen lapsen?

Se, että lapsella on ystäviä ja hän kokee esimerkiksi päiväkodissa kuuluvansa johonkin ryhmään, suojaa Salvénin mukaan masennukselta ja yksinäisyyden tunteelta.

– On kuitenkin hyvä huomioida, että osa lapsista leikkii mielellään itsekseen ja viihtyy yksin. Myös päiväkodin tai koulupäivän sosiaalisen kuormituksen jälkeen on luonnollista, että lapsi kaipaa kotona aikaa palautumiseen vetäytyen omiin leikkeihinsä.

Myös se, onko lapsella sisaruksia, voi vaikuttaa lapsen sosiaalisuuteen. Sisarkatraassa lapsi pääsee harjoittelemaan sosiaalisia taitoja enemmän kuin perheensä ainokaiset. Toisaalta tarve nähdä ystäviä päiväkodin tai koulun ulkopuolella voi olla pienempi, jos kotona on sisaruksia.

Lapsen yksinäisyyden voi tunnistaa siitä, jos lapsi on ärtynyt, alakuloinen tai vetäytyvä.

– Kaikissa sosiaalisissa tilanteissa lapsen sosiaalisen hyvinvoinnin mittari on se, onko hän tyytyväinen ja iloinen. Jos lapsi on tyytyväinen ja iloinen leikkiessään yksin, tuskin on syytä huoleen, Salvén vakuuttaa.

Artikkelissa asiantuntijana lapsuuteen ja vanhemmuuteen erikoistunut psykologi Martina Salvén.

Lapsuus muodostuu monesta tekijästä – Mehiläisestä löydät tekijät hyvän lapsuuden tukemiseen. #lapsuudentekijät