Kasvutarinoita: Lapsen arkuus on vahvuus

“Jos kotoasi löytyy arka lapsi, pidä kultakimpaleestasi kiinni ja vaali lapsen luonteenomaisia piirteitä”, kirjoittaa lapsuuteen ja vanhemmuuteen erikoistunut psykologimme Martina Salvén.

Nykymaailmassa arvostetaan itsensä esiin tuomista, reippautta, sanavalmiutta ja älyllistä vikkelyyttä. Näitä piirteitä moni toivoo näkevänsä myös lapsessaan. Small talk tungettelevan sukulaisen kanssa tai ventovieraan esittämä yllättävä kysymys tuskin tuntuu mukavalta monesta aikuisesta – siltikin saatamme olettaa, että pienen lapsen tulisi selviytyä vastaavista tilanteista reippaasti ja hymyssä suin.

Monelle meistä itsensä esiin tuominen ei ole tippaakaan luontevaa. Eikä se ole luontevaa kaikille lapsillekaan. Sosiaalisten ja reippaiden rinnalla on joukko toisenlaisia aikuisia ja lapsia: Arempia ja harkitsevampia, jotka eivät nauti esiintymisestä ja parrasvaloissa keikkumisesta. Analyyttisia pohtijoita, jotka miettivät ensin ja toimivat vasta sitten. Vauhdikkaassa nykymaailmassa arkuutta ei aina osata arvostaa. Se on sääli.

Vanhempi saattaa kokea lapsen arkuuden taakaksi. On helppo toivoa, että lapsella olisi liuta kavereita, joiden kanssa kirmata leikkikentällä ensimmäisestä koulupäivästä lähtien. Arat lapset kuitenkin toimivat toisin. Lapsen arkuus tarkoittaa usein varovaisuutta, erityisesti sosiaalisissa tilanteissa. Arka lapsi kaipaa rutiineja ja ennakoitavuutta. Tällainen lapsi on usein hitaasti lämpenevä ja tarvitsee aikaa tottua uusiin tilanteisiin.

Lapsen arkuus voi tuntua hankalalta erityisesti, jos vanhempi on itse luonteeltaan sosiaalista sorttia. Lapsi tulee kuitenkin aina nähdä yksilönä eikä oman itsensä jatkeena. Oman lapsen erilaisuuteen kannattaakin suhtautua uteliaisuudella ja lämmöllä. Ajatella, että onpas hassua, että lapseni on tuollainen – aivan erilainen kuin minä! Vastapainoksi vanhempi saa harkitsevan ja usein muut huomioivan lapsen, joka kuuntelee ja havainnoi ympäristöään aivan eri tavoin kuin impulsiivinen toimija.,

Jos arkaa lasta ei osata arvostaa, saattaa käydä kuten Muumitarinasta tutulle näkymättömälle Ninnille. Jos vanhempi taistelee lapsen arkuutta vastaan ja ajattelee aran lapsen luonteen negatiivisena asiana, häviää lapsi Ninnin tavoin näkyvistä. Kun lapsi puolestaan nähdään juuri sellaisena kuin hän on, pääsevät myös positiiviset piirteet esiin. Yleensä, mitä paremmin lapsi nähdään omana itsenään, sitä joustavammaksi lapsi myös muuttuu. Saattaa olla, että jonain päivänä lapsi rohkaistuu tekemään itselleen täysin spontaanin teon.

Lapsen arkuus voi kaivata työstämistä, jos lapsi itse kokee arkuuden ongelmaksi ja esimerkiksi jälkikäteen harmittelee jättäytymistään yhteisestä hauskanpidosta pois. Tällöin lapselle on tärkeää tuottaa onnistumisen kokemuksia. Yleensä lapsi ei kuitenkaan ota omasta arkuudestaan paineita – siispä vanhemmankaan ei kannata ottaa.

Jos kotoasi löytyy arka lapsi, pidä kultakimpaleestasi kiinni ja vaali lapsen luonteenomaisia piirteitä. Saattaa nimittäin olla, että lapsestasi kasvaa aikuinen, joka kuuntelee, ottaa toiset huomioon ja osaa perustella kantansa ja mielipiteensä. Ne ovat aika hyviä ominaisuuksia nykymaailmassa.

Kolumnin on kirjoittanut lapsuuteen ja vanhemmuuteen erikoistunut psykologi Martina Salvén.

Lapsuus muodostuu monesta tekijästä – Mehiläisestä löydät tekijät hyvän lapsuuden tukemiseen. #lapsuudentekijät