Mehiläisen työelämätutkimus: 43 % suomalaisista haluaa jäädä pois työelämästä keskimäärin noin 6 vuotta ennen eläkeikää
Lehdistötiedote 7.9.2023
Työvoimapula kurittaa yrityksiä ja organisaatioita. Samaan aikaan 43 % suomalaisista haluaa jäädä pois työelämästä omasta tahdostaan ennen virallista eläkeikää. 16 % näkee mahdollisena joutua jäämään pois työelämästä ennen eläkeikää vasten tahtoaan. Tulokset käyvät ilmi tuoreesta Mehiläisen 1 300 vastaajan työelämätutkimuksesta. Mehiläisen johtava työterveyspsykologi Suvi Suortamo arvioi, että suomalaisten haluttomuus jatkaa työelämässä eläkeikään asti on kokonaisuudessaan arvioiden dramaattinen tulos. Työurien pitenemiseen vaikuttaviin tekijöihin on panostettava jo varhaisessa vaiheessa.
Mehiläisen työelämätutkimus* piirtää karua kuvaa työelämästä. Tutkimuksen vastaajat ovat halukkaita eläköitymään keskimäärin 6,4 vuotta ennen eläkeikää. 18–30-vuotiaista 46 % haluaisi jäädä eläkkeelle vielä vanhempia ikäluokkia aiemmin – jopa 9,2 vuotta ennen arvioitua eläkeikää. Johtava työterveyspsykologi Suvi Suortamo näkee tuloksen jatkumona kokemuksiin alati kuormittavammasta työelämästä.
- Työ on perinteisesti tunnistettu ihmiselle kokonaisvaltaista hyvinvointia tuovana. Tämä pätee silloin, kun työ ja työolosuhteet ovat siihen suotuisat. Työn digitalisaatio haastaa aivotyötä ja monet kokevat, etteivät pysy mukana työn murroksessa. Työterveyslaitoksen työelämätutkimuksen (2022) mukaan jopa joka neljännes työikäisistä suomalaisista on riskissä uupua. Inhimillisesti katsottuna ei ole siis mikään ihme, että pitkät työurat eivät houkuttele.
Mehiläisen työelämätutkimus osoittaa, että työelämästä halutaan jäädä pois ennen eläkeikää, koska elämästä halutaan nauttia (68 %) ja työn ei koeta olevan koko elämän sisältö (64 %). Terveydelliset syyt (67 %) nousivat suurimmiksi syiksi ennenaikaiseen eläköitymiseen heillä, jotka pelkäävät joutuvansa jättämään työelämän vasten omaa tahtoaan. Työntekijät kokevat, että mielekäs työ (55 %) ja työn joustot (51 %) ovat tärkeimmät edellytykset pysyä työelämässä eläkeikään saakka.
- On olennaista panostaa työurien pitenemiseen vaikuttaviin tekijöihin riittävän varhaisessa vaiheessa. Yksittäisten työntekijöiden tukeminen on tärkeää, mutta vielä mieluummin näkisin yrityksen kohdentavan työhyvinvointiin vaikuttavia toimenpiteitä työn ja työolosuhteiden kehittämiseen. Tässä on työpaikkojen johdolla keskeinen rooli. Olennainen apu tilanteen tunnistamisessa ja konkreettisten keinojen kehittämisessä on työsuojeluorganisaation ja työterveyshuollon yhteistyö, Suortamo toteaa.
- Yksiselitteisiä temppuja työn rakenteiden korjaamiseen ei ole. Pitää tehdä kriittisesti arvioivaa, systemaattista ja pitkäjänteistä kehittämistyötä, jonka vaikuttavuutta arvioidaan monipuolisin mittarein.
Pitkä työura vaatii panostusta työntekijään sekä motivoivan palkkakehityksen
Tutkimukseen vastanneiden esihenkilöiden mielestä työntekijään kannattaa panostaa keskimäärin 54 ikävuoteen saakka. Vain hieman yli puolet esihenkilöistä on sitä mieltä, että iällä ei ole tässä asiassa merkitystä. Työntekijöistä 26 % kokee, että työnantaja panostaa heihin erittäin tai melko paljon, kun puolestaan 14 % kokee, että työnantaja ei panosta heihin lainkaan.
- Tulos on huolestuttava yhteiskunnassa, jossa samanaikaisesti pohditaan kiperästi keinoja työurien pidentämiseksi ja työvoiman kilpailukyvyn ylläpitämiseksi. Työntekijöitä on tuettava kaikissa työuran vaiheissa.
- Esihenkilöille tulisi suunnata tietoa siitä, miten työuran eri vaiheissa olevia työntekijöitä on hyvä johtaa, ja miten iän tuomat muutokset olisi huomioitava työkykyjohtamisessa. Ihmisen kyvyt ja taidot voivat kehittyä koko elämän ajan, jos vain organisaation asenneilmasto on sille suotuisa. Myös me työterveydessä tuemme kaiken ikäisiä työntekijöitä, Suortamo muistuttaa.
Tutkimukseen vastanneet työntekijät kokevat motivoivan palkkakehityksen (46 %) sekä työnantajan terveyttä edistävän tuen (39 %) esihenkilöitä tärkeämpänä pitkän työuran edellytyksenä. Työntekijöiden kokemukset esihenkilön tuesta urakehityksessä sekä työhyvinvoinnin ja työkyvyn johtamisessa ovat esihenkilöiden omia arvioita heikommat. Tulokset eivät yllätä Suortamoa.
- Työelämässä on jo pidempään korostettu työntekijän omaa vastuuta työkyvyn ja työhyvinvoinnin edistäjänä. Työntekijöiden matalammat tulokset voivat kertoa siitä kokemuksesta, etteivät esihenkilöt kykene riittävästi vaikuttamaan niihin työolosuhteisiin, jotka heijastuvat negatiivisesti työntekijän työhyvinvointiin ja jaksamiseen.
Onko ikääntyvä työntekijä työpaikan rasite vai kultakimpale?
Eläkeikää lähestyvän työntekijän arvo tunnistettiin tutkimuksessa. Työntekijöitä edustavat vastaajat kokivat ikääntyvän työntekijän tarjoavan ennen kaikkea hiljaista tietoa (67 %) sekä tukea työyhteisössä (48 %). Toisaalta työelämän konkareihin liitettiin työssä jaksamisen ongelmat (21 %) sekä kunnianhimon lopahtaminen (20 %).
Eläkeikää lähestyvät työntekijät kokevat työelämässä melko harvoin ulkopuolisuutta (16 %) tai osaamisensa arvostuksen puutetta (14 %) ikänsä vuoksi, mutta jopa neljäsosaa ikääntyvistä työntekijöistä huolestuttaa, ettei kelpaa työelämässä ikänsä takia.
- Usein ajatellaan, että ikääntyvä työntekijä on huonommin tuottava, mutta ikääntyminen ei sinällään vaikuta työn tuottavuuteen. Ennakkoasenteet ja stereotypiat vahvistuvat, kun tulee määrätty ikä mittariin. Oletetaan, että työntekijä ei enää motivoidu tai ole muutoshalukas. Omassa työssäni olen huomannut, että vuoropuhelu esihenkilön ja työntekijän väliltä puuttuu usein joko kokonaan tai on riittämätöntä. On huolestuttavaa, että moni ikääntyvä kokee, että heitä ei tueta työelämässä, arvioi Mehiläisen työterveyspsykologi Marja Vidgrén lopuksi.
*) Tutkimus toteutettiin 18–65-vuotiaille Taloustutkimuksen internet-paneelissa 9.-28.6.2023. Taloustutkimus toteutti tutkimuksen, jonka sisällöstä vastasi Mehiläinen. Vastaajia tutkimuksessa on yhteensä 1 362, joista työntekijöitä 1 146 ja esihenkilöitä 216. Otos on valtakunnallisesti edustava ja se on painotettu iän, sukupuolen ja asuinalueen (manner-Suomi) mukaan.