Anni Kärävä: Loukkaantuminen ja kuntoutuminen

Kauteni on ollut vähän erilainen, kun mitä odotin. Lantioni murtui marraskuun lopussa Rukalla. Siinä olikin sitten aika nopea keskeytys kaudelle. Pettymys oli kova. Oli ollut niin hauska syksy ja lasku kulki hyvin. Kun laskemisesta tuli pakollinen kolmen kuukauden tauko, keskittyminen siirtyi täysin kuntoutukseen.

Toipumisen alussa oli keskityttävä ihan vaan hyvässä asennossa olemiseen sohvalla. Sain paljon apua ihanilta ystäviltäni ja vähitellen liikkuminenkin onnistui keppien avulla. Elämä helpottui aika paljon, kun sain aloittaa treenaamisen Urheilu Mehiläisen fyssarin kanssa. Huomasin todella nopeaa kehitystä, kun joka päivä pystyi tekemään vähän enemmän. Nämä askeleet eteenpäin ja ihmiset tukenani piristivät paljon.

Loukkaantuminen on aina vaikea tilanne. Päätin kuitenkin löytää siitäkin jotain hyvää ja keskittyä kaikkeen mitä voin tehdä, enkä siihen mitä en voi tehdä. Kuntoutus on ollut jokapäiväistä, mutta kaikkea muutakin kivaa olen ehtinyt tehdä: Vietin joulua serkkujeni luona ja uutta vuotta Ranskassa, entisessä kotikylässäni. Pääsin pitkästä aikaa näkemään vanhoja kavereitani ja nauttimaan ihanasta auringosta Alpeilla. Kävin Rukalla vaeltamassa ja Egyptissä nauttimassa kesäkeleistä ja erilaisesta kulttuurista. Yhteiset tatuoinnitkin tuli otettua äitini kanssa.

Nyt olen vihdoin saanut luvan laskea, alkuun vielä rauhassa ja maltillisesti. Nämä kolme kuukautta ovat olleet todella kivaa ja opettavaista aikaa. Lumelle pääseminen on ollut isoin motivaationi. Kun jotain haluaa tarpeeksi paljon, on helppoa tehdä tarvittava työ sen eteen.

Olen myös tajunnut, että yleinen hyvinvointi on tosi tärkeää. Olen iloinen, kun kehoni ja mieleni voivat hyvin ja muistan keskittyä niihin. Palaan rinteille ja matka jatkuu kohti tavoitteitani, ehkä paremmassa kunnossa kuin ikinä.

-Anni

Blogin kirjoittaja, Suomen freestylemaajoukkueessa kilpaileva Anni Kärävä on Urheilu Mehiläisen kummiurheilija.