Antibioottien määrääminen kestävällä pohjalla Lasten Mehiläisessä

Hengitystieinfektio on todennäköisesti yleisin terveydenhuollon palveluissa todettu sairaus länsimaissa. Alle kouluikäiset sairastavat vuosittain keskimäärin 6–8 ja aikuiset 2–3 erilaista flunssatautia. Perusterveellä lapsella voi olla ylähengitystieoireita jopa 100 päivänä vuodessa.

Suurin osa ylähengitystieinfektioista paranee itsestään, mutta joissain tilanteissa bakteeritaudinaiheuttaja on tarpeellista hoitaa antibioottihoidolla Käypä hoito -suositusten mukaisesti. Tällaisia tulehduksia lapsilla ovat muun muassa kriteerit täyttävät korvatulehdukset, keuhkokuumeet, ja esimerkiksi streptokokki A:n aiheuttamat nielutulehdukset. Lääkärin ydinosaamista onkin tunnistaa isosta joukosta virustauteja ne bakteeritulehdukset, jotka tulee hoitaa antibioottilääkityksellä.

Tietoisuus antibioottien haitoista on lisääntynyt paljon viime vuosien aikana. Omalla 20 vuoden lääkärin urallani olen huomannut selkeän muutoksen suhtautumisessa antibioottihoitoihin. Alkuvaiheessa uraa potilaille piti usein perustella, miksi antibioottia ei virustaudin hoitoon aloiteta. Nykyään on suhteellisen tavallista keskustella siitä, miksi antibiootti tulisikin aloittaa bakteeritulehduksen hoitoon. Lähtökohta on tietysti aina, että tarpeettomia antibioottikuureja tulee välttää.

Mikäli antibioottihoito joudutaan aloittamaan, tulee lääkärin räätälöidä oletettuun tai tiedettyyn mikrobiin tehoava, mutta mahdollisimman kapeakirjoinen, antibiootti. Tämän lisäksi antibioottikuurien kestoja on pyritty järkeistämään viimevuosina. Esimerkiksi lasten korvatulehdusten ja virtsatietulehdusten hoidoissa pyritään aiempaa lyhyempikestoisiin kuureihin. Mahan ja suoliston hyvänlaatuisten bakteerikantojen suojaksi käytetään maitohappo- ja probioottivalmisteita.

Lasten antibioottien määrääminen on vähentynyt selvästi viime vuosina

Korona-aika näkyi alkuun erityisesti lastenlääkärin vastaanotolla, kun potilaskontaktit siirtyivät etämallisiksi. Yhteiskunnan täysin poikkeukselliset varotoimet ja kontaktien laaja-alainen välttäminen johtivat flunssavirusmäärien ja niiden myötä erinäisten jälkitautien selvään vähentymiseen. Mehiläisen laatudatasta käy ilmi, että antibioottien määrääminen lapsille väheni merkittävästi vuosien 2019 ja 2020 aikana. Vuoden 2021 lopusta lähtien olemme palanneet asteittain normaaliin hengitystieinfektioiden määrään ja 2022 syksy olikin vilkkainta aikaa omalla vastaanottourallani.

Mehiläisen laatudatasta käy ilmi, että antibioottien määrääminen on varsin kestävällä pohjalla. Infektioaikana jopa neljä viidestä lastenlääkäreidemme potilaista asioi meillä flunssaan liittyvien vaivojen takia. Datastamme selviää, että ennen korona-aikaa flunssapotilaista noin kolmannekselle kirjoitettiin antibioottihoito, kun nykyään enää neljäsosa potilaista saa antibioottikuurin. Selkeä vähentyminen siis.

Antibioottihoidot kohdentuvat tilastojen mukaan hyvin; korvatulehduksiin, streptokokkitulehduksiin ja keuhkokuumeisiin, eikä esimerkiksi pääosin viruspohjaisiin keuhkoputkentulehduksiin. Käytettävät antibiootit ovat Käypä hoito -suositusten mukaisia, eli sopivan kapeakirjoisia suhteutettuna hoidettavaan diagnoosiin. Tilastoista nähdään myös merkittävä laajakirjoisten antibioottien vähentyminen lapsipotilaillamme.

Antibiootit eivät ole yksiselitteisesti hyviä tai pahoja. Edelleenkin lääkärit kohtaavat jatkuvasti tilanteita, joissa antibioottihoito on enemmän kuin perusteltu. Toisaalta olemme päässeet pitkälle ajoista, jolloin antibioottikuureja kirjoiteltiin ”varmuuden vuoksi”. Mehiläisen laatudata antaa hyvää tukea siihen, että lääkkeiden määräämiskäytäntömme ovat kestävällä pohjalla.

Uskon vahvasti, että avoin ja luotettava data omasta työskentelystäni lääkärinä ohjaa työtäni mahdollisimman laadukkaaseen työskentelyyn potilaiden parhaaksi. Tästä on oikein hyvä jatkaa.

Blogin kirjoittaja Petri Koponen on Mehiläisen valtakunnallinen lastentautien vastuulääkäri, joka työskentelee Töölön toimipisteessä.