Fysioterapia osana gynekologisten leikkauksen jälkihoitoa

Medioissa on viime aikoina keskusteltu, kuinka “naistenvaivoja” ei tunnisteta tai hoideta riittävän ajoissa tai oikein. Ilahduttavaa kuitenkin on, että myös kehitystä ja muutosta tapahtuu, ja tällä hetkellä isona kehitysaskeleena on postoperatiivisen fysioterapian jalkautuminen myös gynekologisten leikkausten jälkeen Mehiläisessä leikatuille potilaille.

Fysioterapia-alallahan on ollut vakiintuneita käytäntöjä potilaan jälkihoidossa ties kuinka kauan erilaisten ortopedisten leikkausten esimerkiksi erilaisten polvi-, nilkka- ja selkäleikkausten jälkeen. Olen lantionpohjan fysioterapian ammattilaisena ihmetellyt vuosia, miksei samaa käytäntöä ole ollut gynekologisten leikkausten jälkeen, vaan leikkauksen läpikäyneet ovat useimmiten saaneet haavanhoito-ohjeet ja lähetetty kotiin. Fysioterapiaan ovat ohjautuneet murto-osa leikatuista, ja hekin yleensä toisen henkilön suosituksesta tai aktiivisesti oma-aloitteisesta taustatyöstä. Jokaiselle pitäisi kuulua leikkauksen jälkeistä kuntoutusta niin ortopedisten leikkausten kuin esimerkiksi gynekologistenkin leikkaustenkin jälkeen, sekä optimitilanteessa myös systemaattista ja laadukasta preoperatiivista fysioterapiaa eli myös kuntoutusta ennen leikkausta.

Leikkauksen jälkeisestä fysioterapiasta on hyötyä niin hengitys- ja verenkiertoelimistön, koetun elämänlaadun ja kivunhoidon kuin työhön ja liikunnan pariin palaamisenkin näkökulmasta. Aivan erityisen paljon monet gynekologisen leikkauksen läpikäyneet ovat kiinnostuneita leikkauksen vaikutuksista seksuaalisuuteen, ja tämä monen kertoman mukaan jää täysin keskustelematta.

Moni asiakas kertoo, ettei ole saanut seksuaalisuuteen liittyen tarvitsemaansa tukea ja neuvoja. Näiden aiheiden puheeksi ottamisen vastuu on terveydenhuollon ammattilaisilla. Aihetta on tutkittu, ja ihmiset todella haluaisivat ja tarvitsisivat erilaisissa seksuaalisuuteen vaikuttavissa sairauksissa, leikkauksissa ja muuttuneissa elämäntilanteissa keskustella myös seksuaalisuuteen liittyvistä kysymyksistään, mutta heillä on monesti kynnys nostaa aihe itse esille. Gynekologisten leikkausten jälkeen ihmisillä on paljonkin kysymyksiä seksuaalisuusteemoista, eikä siihen aina riitä vastaukseksi yhdyntäkiellon pituus. Olisi suotavaa ymmärtää tänä päivänä laajempi käsitys siitä, ettei seksin tai seksuaalisuuden määritelmä ole yhtä kuin kyky yhdyntöhin. Kaikilla gynekologisen leikkauksen läpikäyneillä ei ole edes toiveena ja tavoitteena yhdynnät, mutta heillä voi olla oman seksuaalisuuden kanssa aivan muita kysymyksiä, sillä seksuaalisuushan on paljon muutakin. Lantionpohjan fysioterapeuttina ja seksologina keskustelen aiheesta toisinaan paljonkin asiakkaiden kanssa, ja se on hyvin merkityksellistä.

Miten postoperatiivista fysioterapiaa on sitten kehitetty gynekologisten leikkausten jälkeen?

Tein aiheesta viime vuoden loppupuolella pioneerityönä ensimmäisen potilasoppaan Suomessa, ja kyseisen oppaan saavat Mehiläisessä leikatut potilaat. Opas painottaa yksilöterapian tärkeyttä. Se ei yleispätevänä oppaana voi koskaan vastata ihan jokaisen leikatun potilaan kaikkiin kysymyksiin, minkä vuoksi yksilölliset tavoitteet ja keinot niihin pääsemiseen löytyvät lantionpohjan fysioterapeuttien vastaanotolta. Olen kouluttanut Fysios Mehiläisen ja Mehiläisen kollegoita ympäri Suomen tähän aiheeseen, ja tiedottamista ja kouluttamista jatketaan aiheen tiimoilta myös tulevaisuudessa. Aiheesta on lisäksi valmistumassa kirjallisuuskatsaus, jota olen työelämän yhteistyökumppanina ohjannut parin innokkaan opiskelijan tekemänä.

Blogin kirjoittaja, Fysios Mehiläisen äitys- ja lantionpohjan vastaava fysioterapeutti ja seksuaalineuvoja Sonja Toivola, toimii fysioterapian vastaanottotyön lisäksi Mehiläisen sairaaloiden jälkihoidon kehitystyössä.