Hajamielisyyttä vai dementiaa?

Muistisairauksien taustalta löytyvät syyt ovat moninaisia ja eteneminen on hyvin tapauskohtaista. Normaalin ja poikkeavan muistin välinen raja on melko liukuva ja vaikeasti tarkkaan määriteltävissä. Onko kuitenkin mahdollista erottaa, mikä on mahdollisesti normaalia hajamielisyyttä ja mikä voisi viitata dementiaan?

Pystymme toki määrittelemään asioita, jotka kuuluvat normaaliin muistiin. On siis olemassa muistitoimintojen muutoksia, joita voi tapahtua normaaliksi katsottavassa ikääntymisessä, ja muutoksia, jotka viittaavatkin normaalista poikkeavaan muistin heikkenemiseen – muistisairauteen.

Ikääntyessä tapahtuvat muutokset muistissa

Ikääntyessä muisti siis heikkenee – vääjäämättä. Heikkenemisen vauhti on kuitenkin hyvin yksilöllinen eikä muistin alenema ole kaikilla täsmälleen samantyyppistä.

Muistin heikkenemiseen kuuluu se, että usean samanaikaisen tehtävän suorittaminen vaikeutuu. Reaktiot hidastuvat, aistien kautta tapahtuvan tiedon hyödyntäminen ja tarkkaavaisuuden suuntaaminen tarkoituksenmukaiseksi kokonaisuudeksi hidastuvat. Muutokset saattavat vaikuttaa esimerkiksi kykyyn ajaa autoa.

Työmuistin kapasiteetti vähenee ja toiminnan päämäärä saattaa hieman hämärtyä, ajatus voi harhautua hetkeksi sivupoluille. Tällaisia muistitoimintojen heikkouksia on usein mahdollista korvata kokemusperäisellä tiedolla. Yrityksen ja erehdyksen kautta on elämän varrella opittu useita asioita, jotka helpottavat ja nopeuttavat päätöksentekoa.

Normaalissa ikääntymisessä luonne ja sosiaaliset taidot säilyvät ennallaan. Käytännön taidot, joita tarvitaan päivittäin, eivät ole heikentyneet. Henkilö on tietoinen muistin heikentymisestä, kehittää muistisääntöjä avukseen ja osaa hyödyntää muistin apuvälineitä.

Työikäiset ja muisti

Työikäisillä muistin heikkenemä ilmenee usein aluksi juuri työssä, esimerkiksi vaikeutena selviytyä työelämän haasteista. Työkykyisyys edellyttää joustavuutta, kiireen hallintaa, yhteistyökykyä ja uusien taitojen oppimista, motivoitumista ammattitaidon ylläpitämiseen ja kehittämiseen.

Muistisairauksiin liittyy periytyvyyttä ja muistin alenema havaitaan silloin usein ilman edeltävää sairastamista. Muistisairauteen sairastumisen taustalla voi toisaalta olla sydän-verisuonisairauksien riskitekijäkertymää, kroonisia sairauksia, joskus huono hoitomotivaatio ja päihdeongelmiakin. Työterveyslääkärit ovatkin näiden ongelmien tunnistamisessa ja tutkimuksiin ohjaamisessa tärkeässä roolissa, kun on kyse työikäisten muistiongelmista.

Seniori-ikäiset ja muisti

Seniori-ikäisillä päivittäisen elämän haasteet liittyvät usein itsestä ja kodista huolehtimiseen. Sairaudet tuovat mukanaan särkyjä, unirytmi häiriytyy ja vireystila laskee. Keskittymiskyvyn heikentyessä lähimuisti vaikuttaa heikentyneeltä ja tilanne voi muistuttaa jopa alkavaa Alzheimerin tautia.

Myös monella lääkkeellä on muistia heikentävä ja sekavuustilalle altistava vaikutus. Tulehdustilat, vaikeat kivut, monilääkitys, toimenpiteistä toipuminen ja muutokset asuinympäristössä saattavat myötävaikuttaa sekavuustilan syntymiseen. Liikuntakyvyn heikentyminen ja ikääntyessä usein ilmenevä masennus voivat aiheuttaa eristäytymistä ja päivittäisen elämän ja ajatusten kapeutumista.

Lievä muistin alenema – onko merkitystä?

Normaaliin vanhenemiseen liittyvä muistin hidas heikkeneminen on usein vaikea erottaa varsinaisesta etenevästä muistisairaudesta. Muistin heikkeneminen on joissakin tapauksissa harmitonta ”hajamielisyyttä”, kun taas joissakin tapauksissa se etenee vuosien kuluessa dementiaksi.

Kun muisti sitten todetaan heikentyneeksi, on tilannetta tärkeää seurata, vaikka varsinaista muistisairautta ei heti aluksi diagnosoitaisikaan. Seurannassa, eli suunnilleen 1–2 vuoden kuluttua, toistetulla muistitestillä voidaan muistisairaus joko todeta tai poissulkea. Samalla seuranta-aikana muistin alenemaa pyritään hidastamaan lääkkeettömin keinoin, mm. noudattamalla terveellisiä elämäntapoja, muistia harjoittamalla, pysymällä sosiaalisesti aktiivisena ja huolehtimalla samalla riittävästä levosta.

Varhainen muistisairaus ja dementia

Normaaliksi katsottavan muistin ja dementian välissä on alue, jota voidaan kutsua ”varhaiseksi muistisairaudeksi”. Henkilöllä voidaan todeta muistisairauteen viittaavia löydöksiä tutkimuksissa, jos hänen muistinsa on lievästi alentunut. Arkinen toimintakyky on normaali, eli muistin alenema ei tässä vaiheessa ole vielä dementiatasoinen.

Etenkin lähimuistiin painottuvassa muistihäiriössä, Alzheimerin taudissa, potilas hyötyy varsinaisesta ”muistilääkityksestä”. Lääkitys olisi hyvä aloittaa jo ennen, kun muistin alenema on edennyt dementiatasoiseksi.

Milloin tutkimuksiin?

Usein muistin aleneman huomaa ensimmäisenä lähiomainen. Aina kannattaakin suhtautua asiaan vakavasti, jos joku lähipiiristä kertoo olevansa huolissaan.

Tutkimuksiin kannattaa hakeutua, jos:

1. epäilet itse tai läheisesi epäilevät muistin heikentymistä.

2. muistiongelmat etenevät, tärkeiden asioiden unohtelu yleistyy tai esiintyy muistiaukkoja.

3. persoonallisuus tai käyttäytyminen muuttuu.

4. toimintakyky tai arjesta selviytyminen heikentyvät määrittelemättömän syyn takia.

5. ilmenee sekavuustiloja, esimerkiksi leikkauksen tai infektion yhteydessä.

Usein lievienkin muistiongelmien yhteydessä on hyvä mennä muistitutkimuksiin varsinkin silloin, jos lähisuvussa esiintyy muistisairauksia.

Lue lisää:
Mistä geriatriassa on kyse?

Blogitekstin on kirjoittanut sisätautien ja geriatrian erikoislääkäri Juho Uusvaara, joka haluaa muistuttaa, että muistin heikkeneminen on yksilöllistä eikä tapahdu kaikilla samalla tavalla.