Helsinki Rockettes: Kuinka ehkäisemme vammoja ja toivumme niistä

Jokainen urheilija joutuu jossain kohtaa uraansa kasvokkain erilaisten vammojen tai kiputilojen kanssa. Vaikka niitä pyritäänkin estämään jo etukäteen tietyillä toimintatavoilla niin treeneissä kuin niiden ulkopuolellakin, joskus kuitenkin sattuu ja tapahtuu, tulee ylikuormitustiloja tai tulehduksia. Seuraavassa on esiteltynä muutamia joukkueellemme tuttuja vaivoja.

1. PAINAUMAT, HIERTYMÄT JA PATIT JALKATERÄSSÄ

Vietämme viikostamme tuntuvan tuntimäärän luistimet jalassa. Siksi on tärkeää, että luistimemme ovat juuri sopivat omaan jalkaan, jottei hiertymiä tai patteja pääsisi syntymään. Niiltä välttyminen on usein kuitenkin hankalaa silloin, kun esimerkiksi totuttelemme uusiin luistimiin tai olemme leirillä ja luistelemme lyhyessä ajassa erityisen paljon. Luistinten aiheuttamiin pämiellyttäviin tuntemuksiin ja hiertymäkohtiin kannattaa reagoida mahdollisimman pian, sillä tiiviissä treenitahdissa paraneminen voi olla hankalaa, kun rasittuneet kohdat eivät ehdi parantua treenien välissä. Monet meistä ratkaisevatkin ongelman esimerkiksi pehmustamalla luistimia sopivasti tai käyttämällä rakkolaastareita tai ihoteippiä. Tällöin painaumat eivät ehdi tulla liian kipeiksi ja paraneminen käy helpommin ja nopeammin.

Vaikkei luistimet aiheuttaisikaan edellä mainittuja vaivoja, on luistinkenkä melko kova ja jalkaterän liikkuminen kengässä sen verran rajoittunutta, että jalkaterän lihakset, kalvot ja jänteet jäykistyvät ja jumiutuvat helposti. Se ei useimmiten aiheuta varsinaista kipua, mutta jalkapohjia on silti hyvä aina silloin tällöin vetreyttää ja hieroa esimerkiksi pallolla. Nilkkajumppa ei myöskään ole pahitteeksi.

2. AIVOTÄRÄHDYKSET

Treeneissämme vauhti on usein kova ja etäisyydet luistelijoiden välillä pieniä. Kaatumisia sattuu, ja pelkkiä kaatumisia enemmän meillä aivotärähdysriskiä kasvattavat merkittävästi nostot, joita teemme kisaohjelmassamme. Nostotapaturmien ehkäisemissä on ensiarvoisen tärkeää kommunikoida tuntemuksistaan nostoryhmänsä kanssa, jotta vaaratilanteita osattaisiin ennakoida. Mutta silti joskus, esimerkiksi nostajan yllättäen kompastuessa nostettava voi tippua nostosta alas. Nostoja harjoitellessa ylösnousijat käyttävät etenkin alkukaudesta siihen tarkoitettuja kypäriä, kun nostoihin ei välttämättä vielä ole ehtinyt syntyä rautaista rutiinia ja säästyäksemme vakavimmilta loukkaantumisilta.

3. HAAVAT

Erona useisiin muihin urheilulajeihin meillä on luistimissamme terät sekä piikit, joiden olemassaolosta ja sijainnista pyrimme olemaan tietoisia erityisesti silloin, kun teemme nostoja tai muita ryhmätemppuja, joissa luistelijan jalka/jalat ovat irti jäästä. Silloin riskinä voi olla viillon saaminen terästä. Myös jäähän kaatuessa voi saada haavoja esimerkiksi polviin tai leukaan. Haavan sijainnista ja syvyydestä riippuen sen voi joutua joskus liimaamaan tai tikkaamaan lääkärissä.

4. SELKÄVAIVAT

Selän rasitusvammat ja kiputilat ovat myös valitettavasti monelle tuttuja. Niiden ehkäisemiseksi tarvitaan hyvää keskivartalon hallintaa ja -voimaa, jotta liikkeen aiheuttama paine nikamissa sekä välilevyissä saadaan pidettyä kohtuullisena. Suurin riskitekijä selän terveydelle on varmasti nostot sekä selän liikkuvuutta vaativat liu’ut. Erityisesti selkävaivoihin pitäisi reagoida ajoissa vaivan ilmaannuttua, jotta kivun aiheuttaman rasituksen saa lievennettyä tekniikan korjaamisella tai levolla, eikä vaivasta kehittyisi pitkällistä tai pahimmassa tapauksessa luistelu-uran päättävää.

5. LIHASKRAMPIT

Kylmässä treenatessa on erityisen tärkeää varmistaa, että lihakset pysyvät lämpiminä alkuverryttelyn jälkeen myös treenin aikana, jottei sattuisi venähdyksiä äkkinäisissä liikkeissä tai liikkuvuutta vaativissa liu’uissa tai nostoissa. Takareiden vammat ovat lihasvammoista joukossamme luultavasti yleisimpiä, ja ne tulisi myös hoitaa varhaisessa vaiheessa, mahdollisesti yhteistyössä fysioterapeutin tai urheiluhierojan kanssa. Pahat tai pitkään jatkuvat takareiden kiputilat voivat jäädä haittaamaan liikkuvuutta pitkäksikin aikaa. Lihasvammoja voidaan ehkäistä lämmittelemällä huolellisesti jo ennen jäälle menoa ja kuuntelemalla omaa oloaan myös jään aikana. Loppuverryttely sekä venyttely treenin jälkeen valmistavat kroppaa myös seuraavaan treeniin, jolloin paremmin palautuneet lihakset eivät kramppaudu niin helposti. Tässä auttavat myös riittävä nesteytys, uni sekä oikeanlainen ravinnonsaanti.

Kun kipuja ilmaantuu, on niistä hyvä keskustella oikean asiantuntijan kanssa, jotta ongelma saataisiin ratkaistua varhaisessa vaiheessa. Joskus saattaa joutua ottamaan hetken vähän iisimmin tai välttämään joitakin liikkeitä tai asioita, jotta kiputila saa aikaa parantua. Tällaiet tilanteet ovat aina harmittavia ja voivat vaatia kärsivällisyyttä, mutta se on osa urheilua. Tunnollisen hoidon, joukkuekavereiden, valmentajan sekä kodin tuen avulla niistä kuitenkin selviämme!

Lue lisää:

Mehiläinen ja muodostelmaluistelujoukkue Helsinki Rockettes yhteistyöhön