Joulurauha syntyy kyvystä sietää epätäydellisyyttä

Varhaisaikuisuudessani matkustin junalla joulunviettoon pohjoiseen, Turun opiskeluympyröistä sukuni luo. Pitkin syksyä olin ikävöinyt lapsuudenkotiini ja odottanut joululomaa ja lähtöperheeni kohtaamista kiihkeästi. Tästä odotuksesta huolimatta viimeistään Seinäjoen kohdalla sisälleni hiipi tyytymättömyys ja malttamatonta odotusta alkoi rikkoa mielen sopukoista nouseva ärtymys. Junan kiitäessä Pohjanmaan lakeuksilla aloinkin yllättäen kaivata toiseen suuntaan, takaisin omaan näennäisen riippumattomaan elämääni ja ystävieni luo. Ajatus perhejoulusta alkoi tuntua lattealta, ja vanhempieni vaalimat jouluperinteet pitkästyttäviltä ja tekopyhiltä. Pohjoiseen päästyä olinkin mielessäni asettautunut tukevasti murrosikäisen vastustelevaan positioon. Olin ärtyisä ja mitätöivä suhteessa vanhempieni pyrkimyksiin rakentaa hyvää joulua. En vielä voinut kokea, että voisin samanaikaisesti arvostaa vanhempieni omanlaista joulua ja rakentaa konkreettisesti ja sisälleni omaa, itselleni hyvältä tuntuvaa joulua.

Joululauluissa kuvataan joulua edeltävää elämänmenoa kiireisenä ja maallisena, mutta aattoon päästessä työ ja uurastus päättyy ja joulurauha laskeutuu mieleen ja sydämiin. Tarinoissa ja myyteissä elää vahvana näkökulma joulusta sisäisen ja ulkoisen tasapainon, hyvän tahdon ja harmonian tyyssijana. Tässä ristiriidattomassa kuvastossa tie joulumaahan löytyy, lasten suut käyvät hymyyn eikä kukaan itke tai melua. Todellisuudessa monille meistä sisäisen rauhan ja joulumielen rakentaminen on työläämpää.

Elämänkokemuksen myötä monet meistä voivat irrottautua pyrkimyksestään rakentaa ja tavoittaa täydellinen tai lähtöperheen perinteille vastakkainen joulu. Tästä huolimatta täydellisen joulun mielikuvat voivat vaikuttaa ajatustemme ja toimintamme taustalla ja virittää tunteita, että oma joulu on jotenkin vääränlainen tai puutteellinen.

Nykyisin ajattelen, että hyvä joulu syntyy kyvystä sietää epätäydellisyyttä ja jaksamisesta pinnistellä sen eteen, että osaisi sopivasti tavoittaa ja ymmärtää sekä omia että tärkeiden läheisten kokemuksia, tunteita ja tarpeita. Tämä kiperä elämän tosiasia – epätäydellisyys ja ponnistelu kohti itsen ja toisen ymmärtämistä – on mielestäni joulurauhan ydin.

Toivon epätäydellisyydessään hyvää joulua joulumielen helposti löytävien ohella myös kaikille, joiden mieli on rauhaton tai levoton: laumaansa vartioiville, yösydämenä valvoville, ainaista ongelmaansa suuntaan ja sataan miettiville, joulun sadun loppua sureville, kotiin kaipaaville, onnea jauhavan myllyn kadottaneille, laulajan murheita muistaville ja kaikille heille, joilla on mielessään riittävän hyvä tahto.

Blogitekstin kirjoittaja Anna Valjakka toimii Komppi Mehiläisen psykoterapiapalvelujen johtavana psykoterapeuttina.

Kuvassa: Anna Valjakka