Kun nysväämiselle ei ole aikaa, kannattaa keskittyä kehittymiseen

Yksilöurheilussa ulospäin näkyy lähinnä urheilija itse ja hänen tekemänsä tulokset. Kuten moni varmasti tietää, urheilijan taustalla vaikuttaa aina laaja tiimi eri alojen asiantuntijoita ja jokaisen tiimiläisen panos vaikuttaa urheilijan suorittamaan tulokseen. Ympärilläni on aina ollut jonkinlainen tiimi, mutta nyt ensimmäistä kertaa urallani koen, että se oikeasti toimii optimaalisella tavalla, omia tuloksiani eteenpäin vieden. Yksi merkittävimpiä osasia tiimissäni on fysioterapeutti Peter (Pelle) Halen, jonka kanssa olemme päässeet tekemään yhteistyötä tämän syksyn ajan ja toki jatkamme tästä eteenpäinkin. Fysioterapeuttien kanssa kuntoutetaan loukkaantumisten jälkeen, ennaltaehkäistään vammoja ja kehitetään oman kropan heikkouksia. Se, kuinka fysioterapia käytännössä yhdistetään päivittäiseen harjoitteluun ja arkeen, on kuitenkin monesti hieman pimennossa sekä mielestäni pielessä.

Olen urheilu-urani aikana saanut aikamoisen repertuaarin erilaisia ”fyssariliikkeitä”, joita olisi hyvä tehdä iltaisin telkkaria katsellessa. On kuminauhajumppaa, nilkan vahvistusliikkeitä, jalkateräjumppaa, takareisi- ja pakara-aktivointeja, syviä vatsalihaksia, ylävartaloliikkuvuutta ja vaikka mitä muita liikketä, jotka suoritetaan monesti lattialla makoillen. Minulle huippu-urheilijana nämä ovat liian kevyitä harjoitteita heikkouksien kehittämistä ajatellen. Arkiliikkujalle tällaiset liikkeet voivat olla juuri niitä oikeita huoltavia ja kuntouttavia harjoituksia, jotka saavat aikaan oikeita tuloksia.

Pellen kanssa pyrimme jatkuvasti keskittymään siihen, että tekemäni harjoitteet vievät minua lajissani eteenpäin ja paremmaksi aitajuoksijaksi. Harjoitteiden tulisi selkeästi näkyä suoranaisesti tehojen lisääntymisenä, suuntauksien paranemisena, kontaktien napakkuutena, tehokkuutena tai muuna seikkana, joka näkyy suorituksessa ja tuloksessa. Urheilufysioterapian tulisi olla riittävän kuormittavaa, jotta se kehittää urheilijaa. Voin kertoa, että sitä se on tämän syksyn ollutkin.

Niin kuin tiedät, kaikilla meillä on jatkuvasti pitkä lista asioita, joita olisi hyvä tehdä. Urheilijoilla listalle kuuluu esimerkiksi keskivartalon vahvistaminen, keskimmäisen pakaralihaksen hermotuksen parantaminen, liikkuvuusharjoittelu, meditointi, lihashuolto, mielikuvaharjoitukset, treenaaminen, ravitsemuksen optimointi, riittävä uni ja lepääminen. Kaikelle tälle ja paljolle muulle tulisi löytyä aikaa, sosiaalisia suhteita unohtamatta. Tästä syystä mielestäni on äärimmäisen tärkeää, että fysioterapeutin kanssa tehtävät harjoitteet eivät ole vain aikaa tuhlaavia nysväysliikkeitä, jotka eivät todellisuudessa kehitä urheilijan tärkeitä ominaisuuksia kuten voimaa, liikkuvuutta ja nopeutta.

Miten tämä sitten käytännössä tapahtuu? Käyn fysioterapeutilla yleensä yhdessä valmentajani kanssa, jotta kokonaisuus on yhtenäinen. Olemme esimerkiksi tänä syksynä tehneet lonkankoukistajien voimatestit, joissa näkyi selkeää heikkoutta. Niiden perusteella Pelle ohjeisti ja näytti meille erilaisia lonkankoukistajan voimaliikkeitä, jotka otimme päivittäisiin harjoituksiini mukaan. Tässä kohtaa on tärkeää, että valmentajani on mukana, jotta hän kuulee ja näkee liikkeiden ydinkohdat ja mihin niillä pyritään. Käymme kolmistaan keskustelua ja päätämme yhteistuumin treenin lomassa parhaat liikkeet, joita alan tehdä omissa harjoituksissani. Näin liikkeet tulevat osaksi harjoitusohjelmaani eivätkä erillisiksi lisäosiksi harjoituksien alkuun tai loppuun. Seuraamme kehitystä samoilla testeillä, ja kun kehitystä on tullut, saan haastavampia liikkeitä jatkoon. Näin fysioterapialiikkeet tulevat osaksi päivittäistä harjoitteluani, ja pysymme koko ajan kartalla, missä vaiheessa kehitystä mennään.

Syksyn ja alkutalven harjoituskausi on sujunut kokonaisuudessaan suunnitelmiemme mukaisesti, vaikka pieniä mutkia on matkalle myös sattunut, mutta ne kuuluvat asiaan. Pian koittaa vihdoin se hetki, kun oma pitkä kilpailutaukoni päättyy ja on ensimmäisen kisastartin aika. Fiilikset ovat innostuneet ja jännittyneet, onhan siitä jo kaksi vuotta kun viimeksi juoksin 60m aitakisan! Lähtötasoni syksyllä oli viime talven leikkauksen jäljiltä melko surkea, joten pitkän tähtäimen suunnitelmat on tehty ensi kesää ajatellen. Hallikauden tärkein tehtävä on saada kisarutiini ja kilpailutuntuma takaisin mieleen ja kroppaan. Kisaaminen hallikaudella on myös parasta treeniä ensi kesää ajatellen. Onhan se myös mielenkiintoista nähdä, mihin kuntoon olen tähän mennessä päässyt. Pitäkäähän peukkuja, tästä se taas lähtee!!

Odottavin ja jännittävin mielin,
Lotta

Lotan tiimissä Urheilu Mehiläisessä toimivat Peter Halénin lisäksi Lotan vastuulääkäri Mira Tuovinen, ortopedi Jari Salo ja fysioterapeutti Jesse Talikka.

Seuraa yhteistyötämme Lotan ja muiden urheilijoiden ja seurojen kanssa Urheilu Mehiläisen Instagram-tililläUlkoinen linkki.

Lue lisää:

Lotta Harala toipumassa kilpailukuntoon kesäksi – pika-aituri ja Urheilu Mehiläinen aloittavat yhteistyön