Leo-Pekka Tähti: Arvokilpailuissa itseluottamus ja paineensietokyky näyttelevät suurta roolia

Tokion paralympialaisten lähestyessä asia nostaa tietenkin päätään. Minulta on paljon tiedusteltu ja kyselty paineensietokyvystä. Kun puhutaan paineensietokyvystä, liittyy siihen hyvin tärkeänä osana itseluottamus. Itseluottamus syntyy siitä, että urheilija on harjoitellut hyvin ja suoriutunut kunnialla myös niistä "pienistä", mutta niin oleellisista asioista, kuten ravinto, lepo, lihashuolto, vapaa-aika jne. Kun kaikki asiat on tehty niin hyvin kuin mahdollista, lähtee urheilija ns. "puhtaalta pöydältä" kilpailemaan. Kokemus ja maltti ovat myös erittäin tärkeässä roolissa, kun huippukuntoa viimeistellään. Valmennuksen rooli korostuu, kun urheilijaa viritellään huippuiskuun oikeaan aikaan. Omalta kohdaltani se on tarkoittanut lähes poikkeuksetta, että viimeistelykilpailut ennen kauden pääkilpailua, eivät aina ole menneet kuin "strömsössä". Tämä on loogista, koska ennen suurta kilpailua on yleensä harjoiteltu määrällisesti ja tehollisesti erittäin kovaa. Kroppa vaatii aikaa palautuakseen ja herkistyäkseen. On erittäin tärkeää käydä asiat läpi oman valmentajan kanssa, jotta myös urheilija on tilanteen tasalla. Kun urheilija luottaa valmentajaansa, pysyy myös itseluottamus hyvällä tasolla.

Kun siirrytään arvokilpailuihin itseluottamus ja paineensietokyky näyttelevät luonnollisesti suurta roolia. Arvokilpailut on aina urheilijan päätähtäin. Siellä myös fiilikset ovat täysin erilaiset kuin normaalissa arjessa. Arvokilpailuissa näkee jo ennen h-hetkeä omia kanssakilpailijoita ja fiilikset nousevat. Kun kisapäivä on lähellä, fiilikset muuttuvat enemmän jännittyneemmäksi. Minulla se näkyy niin, että vetäydyn entistä enemmän omiin oloihini ja olen selvästi enemmän normaalia keskittyneemmässä tilassa. Itse kisapäivänä on ihan normaalia, että ruoka ei maistu. Olo on kaikkea muuta kuin rento ja levollinen. Kisapäivän ruoka syödään yleensä hieman väkisin. Tärkeää on kuitenkin, että ruokailtua tulee.

Stadionille saavuttua mieli yleensä rentoutuu, kun lämmittely alkaa. Lämmittely on erittäin tärkeä allekirjoittaneelle. Kun olen istahtanut kelaustuoliin, tulee kotoisa olo. Lämmittelyssä pystyy aistimaan, miten kroppa toimii. Muutamat aukaisut ja mieleen hiipii lause "mä olen maailman paras tässä". Itseluottamus on tapissa. Lämmittelyssä on koko ajan normaalia enemmän adrenaliinia.
Lämmittelyn jälkeen on vuorossa call-room. Paikka, jossa urheilijat viettävät 30-40 minuuttia ennen kilpailua. Osa urheilijoista on hiirenhiljaa, osa urheilijoista höpöttelee niitä näitä. Itse vetäydyn lähes poikkeuksetta syrjään varsinkin ennen finaalia. Tämän jälkeen meidät viedään stadionille, ja on lopullisen h-hetken aika. Stadionilla vielä muutamat startit ja olo on melko hermostunut. Juuri ennen lähtökomentoja mieli rauhoittuu. Näet edessä vain oman ratasi, katse satasen päätyyn. Olet valmis. Kun pistooli pamahtaa, tunnet miten räjähdät. Valtaisa adrenaliiniryöppy kiidättää sinut matkaan.

Kilpailu on ohi. Lopulta et muista mitään varsinaisesta suorituksesta. Kilpailun jälkeen olo on vapautunut. Sen huomaa parhaiten siitä, kun annat haastatteluja. Mieli on vapaa ja se piilotettu hymykin sieltä saattaa kasvoille tulla. :)

Kun urheilija valmistautuu suureen hetkeen, koetaan matkan varrella monenlaisia tunteita. On erittäin tärkeää tiedostaa erilaiset fiilikset ja tuntemukset. Mulla esimerkiksi epämukavat fiilikset ennen suurta finaalia ovat normaalia. Se on minulle selkeä signaali, että "olen valmis". Oleellista on karsia epäoleelliset ja itseluottamusta laskevat asiat pois mielestä. Kun urheilija tietää olevansa kunnossa, on sitä kautta tulos yleensä paras mahdollinen. On tärkeää pitää mielessä, että vaikka kilpailumenestys olisi mikä tahansa, ei kannata ulkopuolisia paineita kantaa. Lopulta me kaikki urheilemme vain itseämme varten. Urheilemme, koska nautimme siitä.

- Leo-Pekka