Olen tässä, jos haluat puhua

Omassa nuoruudessani nuorisoviihteen huipennus oli Hittimittari, radiota kuunneltiin etusormi kasettidekin pause–nappulalla ja kylille poljettiin säässä kuin säässä hiukset tupeerauksesta tönkkönä. Nykyisin vahvasti keski-ikäisenä olen altis huokailemaan, miten kaikki ennen oli niin paljon paremmin ja samanaikaisesti kuitenkin raskaampaa. En kuitenkaan todella ole tätä mieltä, vaan jään pohtimaan, mitä merkitystä omilla kokemuksillani loppujen lopuksi on tämän päivän nuorten kokemusten ymmärtämisen kannalta?

Nuorten yhdenvertainen kohtaaminen edellyttää omien nuoruudenkokemusten muistelun sijaan katsomista kohti tämän päivän nuoria. Tässä onnistuakseen on irrottauduttava riittävästi siitä, millainen oman nuoruuden ulkoinen todellisuus oli, ja keskityttävä nuoren sisäiseen kokemusmaailmaan. Nuoren sisäisessä todellisuudessa sukupolvien ero kokemuksissa on pienempi, jopa olematon. Samoin kuin 2020-luvun nuoret, myös minun nuoruudessani koetimme saada selkoa siitä, keitä oikein olemme, ja mitä maailmalta ja elämältä haluamme. Myös me 90-luvun nuoret onnistuimme ja epäonnistuimme, nauroimme ja itkimme, kaipasimme muutosta ja kapinoimme.

"Todellista aikuisuutta tarvitaan, kun nuori voi huonosti."

Nuoren tavoitettavaksi on vaivatonta asettua silloin, kun nuoren näkemykset, arvot tai toiminta vastaavat omaa arvo- ja käsitysmaailmaa. Pärjäävää tai onnistuvaa nuorta on tavallisesti helppo kannustaa ja tukea. Kukapa meistä ei nauttisi voidessaan nyökytellä tutun nuoren kypsille ajatuksille tai lukiessaan priimusten loisteliaita ylioppilaskirjoitusvastauksia? Todellista aikuisuutta ja eläytymiskykyä tarvitaan kuitenkin etenkin silloin, kun nuori epäonnistuu tai voi huonosti. Tällöin kuulolle asettuminen on vaikeampaa, mutta entistäkin tärkeämpää mahdollistaaksemme nuorelle itseluottamuksen ja tasapainoisen suhteen rakentumisen itseensä.

"Myötätuntoa ja hyväksyntää on tärkeä osoittaa."

Nuoren ymmärtämisen ensi askel on sen tunnustaminen, että emme todella voi tietää, mitä toisen mielessä liikkuu, ennen kuin toinen sen meille kertoo. Kuullaksemme nuoren tarinan, tulee meidän osoittaa, että olemme kiinnostuneet kuulemaan, mitä nuori meille haluaa kertoa. Nuoren vaikeiden tunteiden kohtaamisessa voi sisäinen peilaaminen omiin kokemuksiin olla avuksi. Tämä ei tarkoita omien kokemusten jakamista nuorelle, vaan yritystä omassa mielessä eläytyä siihen, mitä itse tarvitsimme tai olisimme tarvinneet nuorena, kun epäonnistuimme tai koimme pahaa oloa. Tavoittamalla muistoja, millainen tai kenen suhtautuminen itsestä tuntui hyvältä, voi saavuttaa myötätuntoa suhteessa omiin vaikeisiin kokemuksiin ja tunteisiin. Tämän jälkeen on helpompaa suhtautua myös nuoren kokemukseen ymmärtäen, ja sanallisesti tai sanattomasti osoittaa nuorelle myötätuntoa ja hyväksyntää välittäen viestiä: Olen tässä, jos haluat puhua tai vain olla.

Blogitekstin kirjoittaja Anna Valjakka toimii Komppi Mehiläisen psykoterapiapalvelujen johtavana psykoterapeuttina.

Teksti on kirjoitettu herättämään ajattelua sekä keskustelua nuorten yhdenvertaisuudesta ja henkisestä hyvinvoinnista. Maailman mielenterveyspäivää vietetään vuosittain lokakuun 10. päivä. Päivän tarkoitus on lisätä tietoisuutta mielenterveysongelmien laajasta kirjosta ja tukea jokaisen mielenterveyttä.