Vaikuttavaa vaikuttavuusmittarointia?

Suomessa talous sakkaa pahasti ja pysyvästi, totesi presidentti Niinistö avatessaan viimeistä kertaa valtiopäivät (HS 7.2.). Sote-sektorin tulee kantaa kortensa kekoon: meillä ei ole varaa tarjota vaikuttamatonta hoitoa, jotta pystyisimme jatkossa takaamaan vaikuttavan hoidon sitä tarvitseville. Siksi meillä ei myöskään ole varaa olla mittaamatta antamamme hoidon vaikuttavuutta.

Vaikuttavuutta voidaan arvioida muun muassa potilaiden raportoimilla mittareilla, PROM-mittareilla (patient-reported outcome measures). Arvoperusteisen lääketieteen auktoriteetti ICHOM (International Consortium for Health Outcomes Measurement) on määritellyt potilaskeskeiset vaikuttavuusmittarit, joita se suosittelee tällä hetkellä 48 sairauden kohdalla. Suomesta puuttuu monen sairauden kohdalla kansalliset suositukset vaikuttavuuden mittaamiseen. Valinnanvaraa mittareissa riittää. Mutta tarvitseeko valintaa pohtia? Miksemme noudattaisi vain ICHOMin suosituksia, joka mahdollistaisi myös kansainvälisen vertailuanalyysin?

Kevyempää mittausta arkivaikuttavuuteen

Mehiläisen sairaaloissa ortopedisten ja käsikirurgisten leikkausten vaikuttavuutta on mitattu jo vuodesta 2017 lähtien. Vaikuttavuusmittareina on käytetty kansainvälisessä tieteellisessä kirjallisuudessa esiintyviä validoituja PROM-mittareita, joista osa on myös ICHOMin suosittelemia. Nämä mittarit on kehitetty ensisijaisesti tieteelliseen käyttöön – olosuhteisiin, joissa potilaat ovat ennalta rekrytoituja ja siten motivoituja sekä esimerkiksi tutkimushoitajan vaikutuspiirissä. Toimivatko mittarit, kun niillä pitäisi mitata arkivaikuttavuutta tutkimusolosuhteiden ulkopuolella?

Kokemuksemme mukaan mittarit eivät aina toimi toivotusti. Esimerkiksi polven eturistisideleikkaukseen tuleva potilas vastaa ennen toimenpidettä KOOS-kyselyyn (Knee Outcome and Osteoarthritis Score), joka arvioi polven subjektiivista toimintakykyä 42:lla rasti ruutuun -kysymyksellä. KOOS-kysely toistetaan leikkauksen jälkeen määräajoin. Vuoden kohdalla leikkausta edeltäneeseen kyselyyn vastanneista potilaista kyselyyn vastaa enää joka kymmenes. Olemme todenneet, että potilaat eivät jaksa vastata näihin laajoihin PROM-kyselyihin siten, että niiden tuloksista olisi mahdollista arvioida annetun hoidon vaikuttavuutta kirurgin, sairaalayksikön tai valtakunnallisen sairaalaverkoston tasolla.

Arkivaikuttavuuden arviointi edellyttää yksinkertaisempia, kevyempiä mittareita, ehkä täydellisyyden tavoittelun kustannuksella. Seitsemän vuoden kokemuksemme – ja tarkan harkintamme – perusteella olemme päätyneet vaihtamaan ICHOMin suosittaman KOOS-mittarin, muiden muassa, yksinkertaiseen yhden kysymyksen polven toimintakyselyyn (subjective knee score), jonka on todettu olevan käypä menetelmä laajempiin PROM-mittareihin verrattuna.

Kun kansallisia suosituksia laaditaan, haastamme päättäviä tahoja etsimään valideja, mutta mahdollisimman yksinkertaisia PROM-mittareita arkivaikuttavuuden arviointiin. Jos PROM-mittarin edes kohtuullisen vastausprosentin saavuttaminen edellyttää esimerkiksi motivointisoittoja tai sähköpostittelua potilaille, emme ole kestävällä pohjalla. Tällöin vaikuttavuuden yhden osa-alueen arviointiin käytettävä resurssi on pois jostain muusta terveydenhuollon laadun osa-alueesta, kuten tehokkuudesta tai potilaan kohtaamisesta.

Kevään aikana Mehiläisen sairaaloissa 42 kysymyksen patteriston korvaa yksi kysymys: kuinka normaalilta polvesi tuntuu asteikolla 1–100? Yksinkertainen on vaikuttavaa.

Blogin kirjoittaja, ortopedian ja traumatologian erikoislääkäri Tuomas Brinck, toimii vastaanottotyön ja leikkaustoiminnan lisäksi Mehiläisen sairaaloiden kehittämisylilääkärinä.