Viivi Lehikoinen: Hallikauden väliin jääminen jalkavamman takia otti koville

Jalkaterääni tuli tammikuun alussa harjoituksen jälkeen epätavallista tuntemusta. Tunsin outoa kipua kävellessä ja korkealle päkiälle noustessa. Halusin heti tietää, mikä nämä oudot tuntemukset aiheuttavat ja varasin ajan Urheilu Mehiläisen fysioterapeutti Jukka Nordstömille. Jukka tutki jalan ja oli sitä mieltä, että olisi hyvä, että myös lääkäri tutkii jalan. Pääsinkin ortopedille parin päivän päästä ja siitä edelleen magneettikuvauksiin Töölöön. Magneettikuvissa sitten selvisi, että viidennen jalkapöydän luussa oli löydös ja lääkäri määräsi minut sairaslomalle ja korvaavien harjoitusten pariin, kunnes jalkaa saisi taas kuormittaa normaalisti.

Jouduin vamman vuoksi jättämään hallikauden kokonaan väliin. Olin kyllä aika pettynyt, kun en päässyt kilpailemaan, koska olin odottanut sitä kauan hyvin menneen syksyn takia. Toisaalta tiesin, että omaa päälajiani 400 metrin aitoja pystyy kilpailemaan ainoastaan kesällä, minkä takia hallikausi ei ole minulle niin tärkeä.

Teimme fysioterapeuttini Jukan kanssa suunnitelman kolmeksi viikoksi eteenpäin, eli mitä treenejä jalka kestää ja karsimme ne, mitkä saattavat aiheuttaa kipua. Ennen kaikkea oli tärkeä selvittää vammaan johtaneet syyt niin, ettei vamma uusiutuisi tulevaisuudessa tai tulisi muita samantyyppisiä ongelmia.

Kolmen viikon jälkeen tehtiin uusi suunnitelma Jukan, omalääkärin ja valmentajan yhteistyöllä ja sain alkaa asteittain nostamaan juoksumääriä hölkästä normaaliin harjoittelurytmiin. Lopulta sain alkaa juosta nopeastikin eikä korvaavan harjoittelun viikkoja tullut montaa.

Monipuolista treeniä kuntoutuksen ohessa

Olin iloinen, kun kuntoutus eteni hyvin, vaikka toisinaan kuntoutukseen kuuluva harjoittelu tuntui rehellisesti sanottuna vähän tylsältä. Mieli teki radalle, sillä mielestäni paras tapa kehittyä on ”tehdä itse lajia” eli juosta. Toisaalta minua motivoi se, että pystyin kuntoutumisen aikana paremmin kehittämään sellaisia asioita, joihin normaalisti en olisi käyttänyt niin paljon aikaa, kuten kehonhallinta. Pystyin mielikuvaharjoituksia hyödyntämällä pitämään aitajuoksun ja juoksemisen mielessäni.

Lisäksi tein kaikkea, mikä ei iskuta jalkaterää. Pyöräilin, vesijuoksin ja uin, juoksin AlterG-matolla 30-40%:n painolla omasta painostani ja treenasin keskivartaloa sekä voimaa. Lisäksi käytin hyväkseni kuminauhoja tekemällä niillä nopeita vastusvetoja.

Tällä hetkellä olen hyvin motivoitunut treenaamiseen, ehkä jopa enemmän kuin ennen vammaa, vaikka silloinkin motivaatio oli jo korkealla.

Jatkoa silmällä pitäen on tärkeä selvittää syyt vaivalle: vammaan vaikuttaneita tekijöitä olivat esimerkiksi jalan asento ja liian nopea siirtyminen ulkomaan leirin jälkeen 400 metrin radalta 200 metrin radan tiukkoihin kaarteisiin.

Uskon että syksyllä ja alkutalvella tehty kova työ ei hävinnyt minnekään pienestä takapakista huolimatta. Ja olen onnellinen, että jalan tuntemuksiin reagoitiin välittömästi.

Nyt on katse tulevassa ja päätavoitteeni on U23 Euroopan mestaruuskilpailut heinäkuussa Ruotsissa.

Viivin OMT-fysioterapeutti Jukka Nordstömin ajatuksia Viivin kuntoutumisesta:

Jalkapöydän luiden rasitusmurtumat ovat yleisiä pikamatkojen urheilijoita vaivaavia jalkaongelmia. Viivin kohdalla kiinnitin huomiota jalan kuutioluun alueen aristukseen. Ohjattuani hänet eteenpäin ortopedille kävi ilmi, että viidennessä jalkapöydänluussa oli löydös, joka vaati lääkärin tutkimusta ja diagnoosia.

Fysioterapeuttisen tulkinnan ytimessä lepää vuorovaikutus asiakkaan kanssa siitä mihin hän reagoi ja miten hän reagoi. On myös muistettava, että fysioterapia ei itsessään paranna ketään, saati mitään. Asiakkaan oma keho hoitaa homman, kunhan sille antaa mahdollisuuden. Kyse on parantumisen optimointiin vaikuttavista valinnoista. On osattava tehdä oikeita asioita oikeaan aikaan.

Kivun syitä selvittäessä ja kuntoutuksen suunnittelussa lähden liikkeelle myös siitä ajatuksesta, että olenko asiakkaani ensikontakti. Ei ole nimittäin lainkaan harvinaista, että fysioterapeutin vastaanottokäyntiä edeltävästä lääkärikäynnistä on kulunut tovi. On myös erittäin yleistä, että edeltävää lääkärikäyntiä ei ole lainkaan. Viivin kohdalla tätä käyntiä ei ollut, vaan hän tuli suoraan minun vastaanotolleni.

Tavoitteena kivuton paluu radalle

Urheilijan kannalta mutta myös fysioterapeutille vamman hoitaminen on kuin kilpajuoksua aikaa vastaan. Fysioterapeuttinen kuntoutusjakso sijoittuu tyypillisesti vamman alkuvaiheen ja lajinomaisen harjoittelun aloittamisen väliin. Tässä mielessä kuntoutusjakso on eräänlainen ylimenovaihe, jolla pyritään varmistamaan sopiva kuormitus. Sellainen kuormitus, joka tukee optimaalista parantumista sekä normaalin ja progressiivisen kuormittumisen edellytyksiä. Tehtävä ei ole aina ihan helppo, mutta yhdistelemällä kulunut aika kliinisiin tutkimislöydöksiin yhdessä mahdollisten kontrollitutkimusten kanssa auttavat tilanteen päivittämisessä.

Yhteistyö kilpaurheilijan, fysioterapeutin, valmentajan ja ortopedin välillä lähtee siitä, että kukin urheilijan ympärillä olevan tiimin jäsenistä ymmärtää substanssiosaamisensa rajat sekä roolinsa. Ensiarvoisen tärkeää on myös ymmärtää, mitä muut tiimin jäsenet ymmärtävät ja miten he asioita hahmottelevat tilanteen tullen.

Niin hullulta kuin se kuulostaakin, nuo rajat luovat perustan sujuvalle yhteistyölle. Kun tähän lisätään kaikkien halu asettaa urheilija keskiöön, saadaan vuoropuhelu kanavoitua urheilijaa aidosti edistäväksi kaikkien toimiessa samalta viivalta. Minun tehtäväni Viivin OMT-fysioterapeuttina ja osana tätä porukkaa on reagoida substanssiosaamiseni puitteissa tilanteisiin ja tekijöihin, jotka voivat luoda särön eheään harjoittelukauteen.

Hyvin fiiliksin seuraan Viivin paluuta radalle. Toivotaan hyviä tuloksia ja tervettä kilpakautta!

Lue lisää

Viivi Lehikoinen: viikkosuunnitelma auttaa hallitsemaan stressiä ja kiireen tuntua

Tutustu Viivin fysioterapeutti Jukka Nordströmiin