Yksinäinen työyhteisössä?

Monen toimistotyöntekijän turnauskestävyys on jo pidempään ollut etätöiden takia koetuksella. Yritämme kaikin keinoin ylläpitää kuuluvuutta työyhteisöön katsellen näytöllä pyöriviä nimikoituja pallukoita. Sosiaalinen yksinäisyys on näyttäytynyt puuttuvina vuorovaikutussuhteina. Mehiläisen vuonna 2021 tekemässä asiakastutkimuksessa jopa 20 % vastaajista koki etätyöapatiaa, arjen ollessa yksinäistä ja tylsää. Kuinka suuri luku mahtaa olla nyt, kun pandemia on pian kestänyt jo kaksi vuotta?

Yhteenkuuluvuuden tunne on yksi psykologisista perustarpeistamme. Jos siis olet kokenut tavallista enemmän yksinäisyyttä, jaksamattomuutta ottaa yhteyttä muihin tai yhteenkuulumattomuutta, on tunteesi tässä ajassa hyvinkin normaali reaktio epänormaaliin tilanteeseen.

Etätyöaika on lisännyt olettamista ja luulemista

Jos emme kuule työkaveristamme, saatamme ajatella, ettei häntä kiinnosta. Todellisuudessa hän on voinut yksinäistyä, ja yhteydenpito tuntua raskaalta. Moni hyvä palaute, jonka tavallisessa arjessa huikkaisimme työkaverille, on jäänyt sanomatta. Myös kynnys asioiden kysymiselle on noussut. Unohdamme, että työkaveri voi aidosti ilahtua siitä, kun häntä tarvitaan ja joku pitää merkityksellisenä. Yksinäisyydessämme saatamme luulla, ettemme osaa uutta työn tekemisen mallia, ja häpeä voi estää meitä ottamasta tuntemuksiamme esiin.

Monen kohdalla etätyöaika on myös tiivistänyt työtahtia ja lisännyt intensiteettiä spontaanien käytäväkohtaamisten jäätyä pois. Erityisesti nuorten työntekijöiden on todettu kärsivän yksinäisyydestä. Kyse ei ole vain itseohjautuvuudesta vaan siitä saammeko tukea työyhteisöltämme. Etätyö voi lisätä kokemusta irrallisuudesta ja saada meidät epäilemään rooliamme organisaatiossa. Toisaalta parhaimmillaan yksinäisyys on voinut pakottaa meidät jonkin uuden äärelle, joka mahdollisesti vahvistaa palautumistamme maailman jälleen auetessa. Tällöin sosiaaliset taitomme voivat kaivata jopa hieman uudelleen verryttelyä.

Missä välittämisen kulttuuri teillä näkyy?

Voimme puhua tuntemuksistamme tai kysyä niitä toisiltamme. Voimme osallistua palaveriin videokuvalla myös silloin, kun emme sitä itse kaipaisikaan, sillä joku muu voi hyötyä siitä suuresti. Voimme jakautua pienempiin ryhmiin porisemaan, sillä liian suuri porukka voi aiheuttaa sen, ettei kaikkia ehditä huomamaan. Rakenne voi huomaamattamme tuottaa tahatonta ulossulkemista. Tällaisessa tilanteessa erityisesti esihenkilöllä on suuri vastuu, mutta vastuu kuuluu myös jokaiselle meistä, sillä yksinäisyyden kokemukseen voi vaikuttaa.

Haluatko tänään mahdollistaa ystävällisiä viestejä, sanoja, tekoja ja voisitko olla itse aloitteellinen? Työkaverisi saattaa olla yksinäinen, toivoa yhteydenottoasi. Entä oletko jo ystävällinen itsellesi?

Jos yksinäisyyden tunteesi masentaa, aiheuttaa itsetunnon tai omanarvontunteen laskua, jopa uniongelmia, sinun kannattaa olla yhteydessä työterveyshuoltoon, jossa me olemme sinua varten ja autamme eteenpäin.

Ja mitä jokainen meistä voi kuitenkin tehdä jo tänään tämän kirjoituksen luettuaan?

Ole vähintäänkin itsemyötätuntoinen ystävä itsellesi ja toivota ”hyvää ystävänpäivää minulle”. Pistää hyvä kiertämään ja toivota sitä myös työkavereillesi.

Hyvää ystävällisten ajatusten päivää juuri sinulle t. Sari ❤️

Blogitekstin kirjoittaja Sari Valavuori toimii Mehiläisen työterveyspsykologina.