Borrelioosi eli Lymen tauti

Borrelia tarttuu punkin pureman välityksellä

Borrelioosin eli Lymen taudin aiheuttaa punkkien kantama borreliabakteeri, joka voi siirtyä ihoon punkin pureman tai joskus harvoin paarman pureman välityksellä. Borrelian siirtymisen riski punkista ihoon kasvaa huomattavasti vasta sen jälkeen, kun punkki on ollut kiinnittyneenä iholla vuorokauden. Taudin leviämistapa ja varhaisvaiheen oireet on hyvä tuntea, sillä varhaisvaiheen borrelioosia voidaan hoitaa tehokkaasti antibiootilla.

Borrelioosin oireet

Arvioiden mukaan borrelioosin varhaisvaiheeseen sairastuu Suomessa vuosittain 3 000–4 000 ihmistä. Jos varhaisvaihe jätetään hoitamatta antibiooteilla, kehittyy noin puolelle sairastuneista taudin myöhempiä oireita, jotka voivat olla moninaisia ja vakavia sekä aiheuttaa pysyviä muutoksia.

Varhaisvaiheen borrelioosin oireet

Varhaisvaiheen borrelioosioireet ovat tyypillisesti ihomuutoksia. Borrelioosiin liittyy erythema migrans eli vaeltava punoitus, joka on rengasmaisesti etenevä punoitus. Joskus ihoon voi ilmestyä punoittava tai sinertävä pehmeä lymfosytooma eli hyvänlaatuinen kasvain. Varhaisvaiheeseen voi myös liittyä niveltulehdusoireita.

Borrelioosin iho-oireet:

• Borrelioosi ihottuma. Punkin puremakohdasta alkaa levitä rengasmainen tai tasaisesti punoittava ihottuma, jonka halkaisija kasvaa yli 5 cm kokoiseksi.
• Lymfosytooma. Ihoon voi ilmestyä punoittava tai sinertävä pehmeä hyvänlaatuinen kasvain.

Kannattaa hakeutua lääkäriin, jos havaitsee borrelioosin varhaisvaiheen oireita, koska ne ovat yleensä hoidettavissa antibiootilla.

Myöhäisvaiheen borrelioosin oireet

Jos borrelioosi jää varhaisvaiheessa hoitamatta, bakteeri voi levitä ihosta muualle elimistöön. Myöhäisvaiheen borrelioosin oireet ovat moninaisia ja niitä voi ilmetä yhdessä tai useammassa elimessä viikkojen, kuukausien tai jopa vuosien jälkeen. Taudin suosimia paikkoja ovat iho, aivot, hermot ja nivelet.

• Niveloireet. Niveloireita esiintyy jopa puolella potilaista, mutta selvää niveltä turvottavaa tulehdusta eli artriittia ei kehity kuin viidennekselle. Tyypillisiä borrelian aiheuttamille niveloireille on oireettomien ja oireellisten kausien vaihtelu. Oireisto voi muistuttaa reumaa. Yleensä vain muutama iso nivel, kuten polvi tai nilkka, sairastuu.
• Aivokalvontulehdus. Borrelioosi aiheuttaa melko usein myös aivokalvontulehduksen, joka voi uusiutua. Tulehdus voi kuitenkin olla muiden bakteerien aiheuttamaa tautia lievempi ja hyvin vähäoireinen. Borrelia voi pesiytyä myös itse aivokudokseen.
• Sydänoireet. Myös sydänoireita voi esiintyä, mutta ne ovat harvinaisempia, sillä niitä kehittyy alle 10 % potilaista. Sydänoireita ilmaantuu tyypillisesti parin kuukauden kuluessa punkin puremasta. Borreliabakteeri voi aiheuttaa yhtäkkisen, jopa väliaikaista tahdistinhoitoa vaativan sydämen harvalyöntisyysvaiheen. Borrelioosi voi joskus myös ilmetä hiljaisesti etenevänä sydänlihaksen tulehduksena.

Neuroborrelioosi

Neuroborrelioosista puhutaan, kun borrelioosi aiheuttaa tulehduksen keskushermostossa. Neuroborrelioosi voi kehittyä melko nopeasti, viikkojen tai kuukausien kuluessa punkin puremasta ja borrelioositartunnasta.

Neuroborrelioosin oireet

Tavallisimpia borrelioosin aiheuttamia neurologisia oireita ovat raajojen ja vartalon alueella esiintyvät repivät kivut ja säryt, jotka aiheuttaa bakteerin pesiytyminen selkäytimestä lähteviin hermojuuriin. Borreliabakteeri voi infektoida myös suoraan aivoista lähteviä hermoja, kuten kasvo-, kuulo- ja näköhermoa. Kasvohermohalvaus on eräs tyypillisimpiä borrelioosin neurologisia ilmenemismuotoja.

Borrelioosin eteneminen

Borrelioosin eteneminen voidaan usein estää lääkehoidolla, vaikka myöhäisvaiheen borrelioosin oireet olisivat jatkuneet pitkään. Taudin aiheuttamia pysyviä muutoksia, kuten hermovaurioita, voi olla vaikea korjata.

Borrelioosi eroaa monista muista bakteeri-infektioista siinä, ettei taudinkulku ole yleensä erityisen raju. Tulehdus voi edetä hitaasti vuosien ajan, kun potilas elää suhteellisen normaalisti. Sama ihminen voi sairastua borrelioosiin toistuvasti. Vaikka elimistöön muodostuisi vasta-aineita, ne eivät suojaa taudin uusiutumiselta.

Borrelioosin tutkiminen

Borrelioosidiagnoosi perustuu pääosin potilaalta saatuihin tietoihin ja hänen oireisiinsa. Potilaalta kysellään tietoja jopa usean vuoden ajalta. Tärkeimpiä tietoja ovat luonnollisesti potilaan asuminen tai vierailut punkkialueella sekä punkinpuremat ja niihin liittyneet ihottumat.

Laboratoriokokeilla saadaan tukea potilaan kertomille tiedoille ja oireille. Tavallisin laboratoriokoe, jolla borrelioosia etsitään, on borreliaa vastaan muodostuneiden vasta-aineiden mittaaminen potilaan verinäytteestä. Taudin varhaisvaiheen aikana vasta-aineiden muodostuminen on vähäistä, joten vasta-ainetutkimuksella ei löydetä kuin runsas kolmannes tapauksista. Varhaisvaiheen erythema migrans -ihottumandiagnoosi tehdäänkin sen vuoksi useimmiten pelkästään ihottuman ulkonäön perusteella. Jos puremaa ei ole havaittu eikä rengasihottumaa kehity, varhaisvaiheen borrelioosi jää lähes poikkeuksetta diagnosoimatta.

Borrelioositesti vasta-aineiden selvittämiseksi

Jos borrelia jää ihmisen elimistöön pidemmäksi aikaa, vasta-aineita ehtii kehittyä. Myöhäisborrelioosin diagnoosissa vasta-ainetutkimuksella onkin ratkaisevan tärkeä merkitys. Jos potilaalla on aivoihin tai hermoihin liittyviä oireita, vasta-aineet tutkitaan veren lisäksi selkäydinnesteestä.

Vasta-ainetestin suurin ongelma on sen epävarmuus. Testi voi olla positiivinen, mutta se ei kerro, onko infektio käynnissä vai ovatko vasta-aineet merkki aiemmasta infektiosta, joka on parantunut. Vasta-ainetutkimusten lisäksi voidaan käyttää viljelyä ja borrelian DNA:n monistamista, mutta ne ovat valitettavasti myös monimutkaisia ja aikaa vieviä tutkimuksia.

Borrelioosin hoito

Varhaisvaiheen borrelioosia hoidetaan antibioottilääkityksellä. Tulehdus parantuu lähes sataprosenttisesti, kun suun kautta otettava antibioottikuuri aloitetaan ihomuutosvaiheessa.

Borrelioosin myöhäisvaiheen hoito pyritään keskittämään keskussairaalatasoisiin paikkoihin. Myöhäisvaiheen borrelioosi vaatii pidempiaikaista hoitoa, joka aloitetaan usein suoneen annettavalla antibiootilla ja jatketaan vielä suun kautta.

Krooninen borrelioosi

Borrelioosin hoidon pitkittyessä puhutaan usein kroonisesta borrelioosista. Pitkistäkin hoidoista huolimatta joillakin potilailla oireet saattavat pysyä osittain ennallaan tai palata hoidon jälkeen takaisin. Oireet voivat jatkua esimerkiksi aivojen alueella siitä syystä, että kudostuho on jo aiheuttanut muutoksia, joita ei voi korjata.

Borrelioosi voi myös laukaista niin sanotun autoimmuunireaktion, jolloin elimistön puolustusmekanismit aiheuttavat tuhoa omissa kudoksissa. Näin taudin oireet voivat jatkua, vaikka borrelia onkin jo saatu antibioottikuurilla hävitettyä.

Borrelioosin esiintyvyys

Suomessa borrelioosia esiintyy samoilla alueilla kuin punkkeja. Eniten tapauksia on todettu Ahvenanmaalla sekä Lounais- ja Etelä-Suomen rannikkoalueilla. Tapauksia on myös muualla Suomessa Lappia lukuun ottamatta.

Borrelioosin esiintyvyys Suomen ulkopuolella

Suomessa ensimmäiset borrelioositapaukset todettiin 1980-luvulla, mutta Euroopassa sitä on esiintynyt varmuudella ainakin sadan vuoden ajan. Amerikassa Lymen borrelioosi on yleisin punkkien levittämä sairaus. Myös Keski-Euroopassa ja Ruotsissa borrelioosi on huomattavan yleinen.

Borrelioosin ehkäisy

Paras tapa ehkäistä borrelioositartuntaa on suojautua punkkien puremilta. Borrelioosirokotetta ei ole olemassa ihmiselle. Kansankielellä puhutaan punkkirokotteesta eli TBE-rokotteesta, mutta se suojaa kuitenkin ainoastaan puutiaisaivotulehdukselta, ei borrelioosilta.

Näin ennaltaehkäiset borrelioosia:

• Suojaavat vaatteet luonnossa liikkuessa. Käytä pitkälahkeisia housuja, pitkähihaista paitaa sekä saappaita. Sukat on myös hyvä vetää housunlahkeiden päälle. Vaalea vaatetus helpottaa tummien punkkien havaitsemista.
• Säännölliset punkkitarkastukset. Tarkastuksia on hyvä tehdä vähintään kerran päivässä, sillä punkin aiheuttaman borreliatartunnan riski pienenee huomattavasti, kun kiinnittynyt punkki poistetaan ihosta ajoissa.
• Punkkikarkotteet: Käytä punkkikarkotteita paljaaksi jäävällä iholla.
• Vältä mahdollisuuksien mukaan punkkialueita: Punkit viihtyvät yleensä kosteassa ympäristössä, jossa on runsaasti kasvillisuutta. Tällaisia maastoja ovat esimerkiksi lehdot, pellonpientareet, korkeat heinikot ja rantapensaikot.

Myös mahdollisille ulkona liikkuville lemmikeille pitää tehdä säännöllisesti punkkitarkastuksia, sillä punkit voivat kulkeutua lemmikin mukana sisälle ja tartuttaa ihmisen.