Rokotukset

Rokotteet ovat lääkevalmisteita, joilla voidaan ennaltaehkäistä tartuntatauteja ja näin suojata rokotettua myös jälkitaudeilta. Rokotteessa elimistöön viedään taudinaiheuttajaa tai sen osaa sellaisessa muodossa, joka saa aikaan suojaa kyseistä tautia vastaan. Rokote voidaan antaa esimerkiksi pistoksena, nenäsumutteena tai suun kautta.

Rokotukset suojaavat sekä rokotettua itseään että ihmisiä tämän ympärillä. Laumasuojaksi kutsutaan sitä, kun riittävän suuri osa väestöä on rokotettu eikä ihmisestä toiseen tarttuva tauti pääse enää leviämään. Silloin myös rokottamattomien riski sairastua pienenee.

Jäykkäkouristusta vastaan jokainen tarvitsee rokotuksen. Se on hengenvaarallinen tauti, joka ei leviä ihmisten välillä. Jäykkäkouristuksen sen voi saada, kun maaperässä yleistä Clost­ridium te­tani -bakteeria päätyy haavaan tai ihorikkoon.

Jokaisella aikuisella tulee olla tuhkarokkoa, vihurirokkoa ja sikotautia vastaan suoja joko MPR-rokotesarjasta tai sairastetusta taudista. Useimmat ovat saaneet nuo rokotukset lapsena vaaditut kaksi kertaa.

Lapsuudessa ja nuoruudessa saadut kurkkumätä-, jäykkäkouristus- ja hinkuyskärokotukset tehostetaan 25 vuoden iässä. Lisäksi kurkkumätä- ja jäykkäkouristusrokotukset tehostetaan vielä 45- ja 65-vuotiaana ja siitä edespäin kymmenen vuoden välein.

Influenssarokote kuuluu kansallisessa rokotusohjelmassa alle 7 vuotiaille lapsille, raskaana oleville, yli 65-vuotiaille sekä sairauden tai hoidon vuoksi riskiryhmässä oleville, mutta siitä on hyötyä myös muille.

Poliorokotteen tehostetta suositellaan riskimaihin lähteville tai sieltä palaaville. Kansallisen rokotusohjelman kautta saa hepatiitti A- ja B-rokotteet silloin, kun elinolosuhteiden vuoksi on lisääntynyt riski saada hepatiitti A- tai B-tartunta. Vaikka esimerkiksi matkailijan hepatiittirokotteet eivät kuulu kansalliseen ohjelmaan, on niiden antamasta rokotussuojasta on hyvä huolehtia etenkin, jos matkustaa riskimaihin.

Jos ei ole koskaan sairastanut vesirokkoa, vesirokkorokote on hyvä ottaa, sillä tauti on aikuiselle hankala ja usein sairaalahoitoa vaativat tauti. Puutiaisaivotulehdukselta suojaava TBE-rokote kannattaa ottaa, jos oleilee viikkojen ajan puutiaisaivotulehduksen riskialueella ja liikkuu paljon luonnossa. Voit tarkistaa paikkakuntakohtaisen suosituksen täältä.

Sosiaali- ja terveysalan henkilöstöllä sekä työharjoittelussa olevilla opiskelijoilla, jotka hoitavat tartuntatautien vakaville seurauksille alttiita potilaita, tulee tartuntatautilain mukaan olla:

• rokotuksen tai sairastetun taudin antama suoja tuhkarokkoa ja vesirokkoa vastaan
• rokotuksen antama suoja influenssaa vastaan
• rokotuksen antama suoja hinkuyskää vastaan, jos työntekijä hoitaa jatkuvasti alle 1-vuotiaita lapsia

Lisäksi sosiaali- ja terveydenhuollon työntekijä tarvitsee rokotuksen hepatiitti B-tartuntaa vastaan, jos työssä on riski altistua verelle.

Rokotustiedot on perinteisesti merkitty paperiseen rokotus- tai neuvolakorttiin. Jos korttia ei ole tallessa, rokotushistorian selvittäminen vaatii hieman vaivannäköä.

Omia rokotustietoja voi kysyä niistä terveyskeskuksista, lääkärikeskuksista sekä koulu- ja opiskelijaterveydenhuollosta, joista on mahdollisesti rokotuksia saanut. Myös armeija säilyttää tiedot palveluksenaikaisista rokotuksista. Uusimmat rokotustiedot saattavat löytyä Omakanta-palvelusta Ulkoinen linkki.

OmaMehiläisessä näkyvät Mehiläisessä annetut rokotteet sekä ne rokotteet, jotka esimerkiksi työterveyshoitaja on vienyt jälkikäteen Mehiläisen potilastietoihin.

Rokotuksia voi jatkaa siitä, mihin on aiemmin jääty. Kesken jäänyttä sarjaa ei tarvitse aloittaa alusta eikä ylimääräisiä rokoteannoksia tarvita. Tehosteannoksen voi siis ottaa myöhässä.

Rokotteesta ei voi saada yliannostusta kuten lääkkeestä. Rokotuksen voi ottaa varmuuden vuoksi, jos on epävarma omasta rokotesuojasta.