Sepelvaltimotauti

Mikä on sepelvaltimotauti?

Sepelvaltimot sijaitsevat sydämen pinnalla ja ne huolehtivat sydänlihaksen hapensaannista ja ravitsemuksesta. Sepelvaltimotaudissa valtimoihin kehittyy ahtautumia, jotka koostuvat rasvasta ja usein myös kalkista. Ahtautumien takia sydämen oma verenkierto heikkenee. Sydän ei pysty rasitustilanteessa lisäämään verenkiertoaan ponnistelun vaatimalle tasolle, mikä aiheuttaa hapenpuutetta sydänlihakseen. Sepelvaltimotauti kuuluu sydän- ja verisuonitauteihin ja on ns. suomalaisten kansantauti.

Sepelvaltimotaudin riskitekijöitä ovat:

• kohonnut veren kolesterolitaso
• diabetes
• kohonnut verenpaine
• tupakointi
• ja perinnöllinen alttius.

Näistä kaikkiin muihin paitsi viimeksi mainittuun voidaan hoidolla vaikuttaa.

Sepelvaltimotaudin oireet

Tavallisimmin sepelvaltimotauti oireilee rintakipuna tai hengenahdistuksena. Oireet ilmenevät yleensä fyysisessä tai psyykkisessä rasituksessa, kun sydänlihaksen verentarve lisääntyy. Kipu on luonteeltaan tavallisesti tylppää ja tuntuu laaja-alaisesti rinnassa. Kipu voi säteillä myös käsiin tai kaulaan. Kipu helpottaa rasituksen loppuessa. Nitron ottaminen voi helpottaa, sillä se laajentaa sepelvaltimoita. Hyvin tiukassa ahtaumassa oireita voi esiintyä jo sisätiloissa liikkuessa tai jopa levossa. Toisinaan oireena saattaa olla myös selittämätön suorituskyvyn lasku. Sepelvaltimotaudin nopeasti kehittyviin oireisiin liittyy huomattava sepelvaltimon tukkeutumisen riski.

Sepelvaltimotaudin tyypilliset oireet ovat:

• rintakipu
• painontunne rinnassa
• hengenahdistus
• selittämätön suorituskyvyn lasku

Miten sepelvaltimotautia voi ehkäistä?

Riski sairastua sepelvaltimotautiin kasvaa iän myötä. Tupakointi, kohonnut veren kolesterolitaso, kohonnut verenpaine sekä diabetes ovat sepelvaltimotaudin riskitekijöitä. Niiden tehokas hoitaminen on tärkeää sepelvaltimotaudin ehkäisyssä. Myös tupakoinnin välttäminen ja kohtuullisen rasittavan liikunnan säännöllinen harrastaminen ehkäisevät sepelvaltimotaudin syntymistä.

Sepelvaltimotaudin hoito

Sepelvaltimotaudin etenemistä hillitään lääkehoidolla sekä sydämen verenkiertoa korjaavilla toimenpiteillä. Sepelvaltimotaudin hoitomuodon valintaan vaikuttaa ahtaumien laatu, ikä, mahdolliset muut sairaudet. Kardiologi eli sydänsairauksiin erikoistunut lääkäri arvioi sopivan hoitomuodon.

Eri sepelvaltimotaudin hoitomuodot:

• Lääkehoito. Lääkehoidolla pyritään helpottamaan oireita ja hidastamaan taudin etenemistä sekä vähentämään sydäninfarktin riskiä.
• Pallolaajennus tai ohitusleikkaus. Jos lääkehoidosta huolimatta jää toimintakykyä rajoittavia oireita tai tauti on edennyt pitkälle, voidaan sydänlihaksen verenkierto korjata ahtautuneiden sepelvaltimoiden pallolaajennuksella tai ohitusleikkauksella.
• Varjoainekuvaus. Toimenpidettä ennen tehdään sydämen varjoainekuvaus, joka antaa täsmällisen tiedon sepelvaltimoiden tilasta ja ahtautumista.
• Sydänfilmi, rasituskoe tai sydämen ultraäänitutkimus. Varjoainekuvauksen lisäksi sydäntä voidaan tutkia sydänfilmin, rasituskokeen ja sydämen ultraäänitutkimuksen avulla.

Lääkehoito, pallolaajennus ja ohitusleikkaus eivät ole kilpailevia, vaan toisiaan täydentäviä hoitomuotoja. Ennustetta parantavaa lääkitystä tarvitaan aina myös leikkauksen tai pallolaajennuksen jälkeen, vaikka puhtaasti oireenmukainen lääkehoito voidaankin yleensä korjaavan toimenpiteen jälkeen lopettaa. Usein kaikkia hoitotoimenpiteitä joudutaan käyttämään sairauden eri vaiheissa.

Oikean hoitomuodon valinta kussakin sairauden vaiheessa perustuu ennen kaikkea täsmälliseen diagnoosiin. Käytännössä tämä tarkoittaa, että sepelvaltimoiden tila on useimmiten syytä tutkia varjoainekuvauksella. Tällä tavalla taudin laajuus, ennuste ja sen vaatimat hoitotoimet voidaan parhaiten selvittää.

Useimmissa tapauksissa molemmat yllä mainituista toimenpiteistä ovat teknisesti mahdollisia. Toimenpiteenä pallolaajennus on luonnollisesti potilaalle kevyempi, ja nykyisin valtaosalla potilaista ahtaumat hoidetaan pallolaajennuksella.