Työterveysneuvottelu

Työhönpaluun helpottamiseksi sairauslomalla ollut työntekijä voi esihenkilönsä kanssa suunnitella ja valmistella työhön paluuta yhdessä työterveyden asiantuntijan kanssa. Suunnittelutapaamisessa eli työterveysneuvottelussa pohditaan yhdessä työntekijän työkyvyn tukemista ja ylläpitoa eri näkökulmista. Työterveysneuvottelusta käytetään myös joskus nimiä työkykypalaveri ja kolmikantaneuvottelu. Tapaamisen tavoitteena on löytää yhteisymmärrys työntekijän ja esihenkilön välille niistä työkykyä tukevista toimenpiteistä, jotka sekä työntekijä että työnantaja pitävät sopivina.

Työterveysneuvottelun ideana on löytää ratkaisut, joiden avulla työntekijä voi jatkaa työssään tai palata työhönsä ilman riskiä työkyvyn heikentymisestä uudelleen. Työterveysneuvottelu on siis hyödyllinen kaikissa tilanteissa, joissa halutaan yhdessä tukea työntekijän työkykyä. Tällaisia tilanteita ovat mm.

• työhön paluun tukitoimien suunnittelu pitkän sairausloman jälkeen
• arvioidaan jäljellä olevaa työkykyä, ennen kuin Kela on maksanut sairauspäivärahaa 90 päivää (kahden vuoden aikana)
• työntekijällä on ongelmia työssä selviytymisessä tai toistuvia sairauspoissaoloja, eivätkä työpaikalla tehdyt tukitoimet ole auttaneet
• suunnitellaan kuntoutustoimia
• työntekijällä on työuupumus, päihdeongelma tai työyhteisössä on ongelmatilanne

– Työterveysneuvottelu on hyvin omaksuttu toimintatapa osalle yrityksiä. Neuvottelua tulisi hyödyntää kuitenkin enemmän, jotta työkykyä haastavat tilanteet pystytään hoitamaan riittävän ajoissa ja yhteisymmärryksessä kaikkien osapuolten kanssa, kertoo työterveyslääkäri Sanna Eloranta Riihimäen Mehiläisestä.

Hyvin suunniteltu on puoliksi neuvoteltu

Onnistuneen neuvottelun edellytyksenä on asianmukainen valmistautuminen. Työterveysneuvottelussa on huomioitava myös lain sanelemat vaatimukset, joista merkittävimpiä ovat työterveyshuoltoon, yksityisyyden suojaan sekä potilaan asemaan ja oikeuksiin liittyvät lait.

– Ennen työterveysneuvottelua työterveyslääkäri sopii työntekijän kanssa neuvottelun kulusta, ketkä osallistuvat neuvotteluun ja mikä on neuvottelun tavoite. Lisäksi samassa yhteydessä työterveyslääkäri sopii työntekijän kanssa siitä, mitkä terveydelliset asiat ovat neuvottelussa keskusteltavissa. Työterveyshenkilöstöä sitoo vaitiolovelvollisuus, myös näissä neuvotteluissa, toteaa Eloranta.

Lääkäri valmistautuu neuvotteluun muodostamalla kokonaiskuvan työntekijän terveydentilasta, työnkuvasta ja työnvaatimuksista sekä mahdollisesta epäsuhdasta edellä mainittujen asioiden välillä. Kokonaiskuvan muodostuminen edellyttää yhteistyötä esihenkilön kanssa, vaitiolovelvollisuus huomioiden.

Yhteistyö esihenkilön ja työterveyshuollon kanssa on aina tärkeää, mutta etenkin työterveysneuvotteluun valmistautuessa. Esihenkilö koostaa tarvittavat tiedot työn kuvasta, työssä selviytymisestä ja tarvittaessa sairauspoissaolojen kokonaismäärän siinä tapauksessa, ettei sairauspoissaoloseuranta ole työterveyshuollossa. Työhön ja työsuhteeseen liittyvien mahdollisten väliaikaisten tai pysyvien joustojen ja muutosten suunnittelu on mahdollista ainoastaan yhteistyössä esihenkilön kanssa.

Esimerkiksi pitkittyneen selkäkivun takia sairauslomalla olleen työntekijän ei ole hyvä palata työtehtäviin, joissa selkä joutuu jatkuvasti käsittelemään raskaita taakkoja tai työskentelemään hankalissa asennoissa rasituksen kohteeksi. Raskaiden esineiden nostot tai jatkuva paikallaan olo voivat lisätä oireilua ja pahimmassa tapauksessa johtaa uuteen sairauslomaan. Työtehtävien väliaikainen keventäminen tai vaihtaminen sopivammaksi edesauttaa työssä selviytymistä sairausloman jälkeen ja parhaassa tapauksessa katkaisee sairauslomakierteen.

Suunnitelmien seuranta sitouttaa

– Työtehtävien ja työkyvyn kannalta tärkeiden asioiden läpikäyminen yhdessä esihenkilön ja työntekijän kanssa synnyttävät kokonaiskuvan tilanteesta. Sen jälkeen työhön liittyviä ratkaisuja on paljon helpompi etsiä ja ne löytyvät lähes aina yhteisymmärryksessä, Eloranta jatkaa.

– Neuvottelussa sovitut asiat, kuten työtehtävien väliaikainen muutos tai työajan lyhentäminen, tulee aina kirjata huolellisesti ylös. On myös hyvä sopia konkreettisesta seurantatavasta ja seurannan aikataulusta, johon kaikki osapuolet sitoutuvat. Yhteisymmärrys sovituista asioista ja selkeä seurantamalli antavat hyvät lähtökohdat työkyvyn tukemiseen, toteaa Eloranta.

Mikäli työkyvyn tukeminen ja työhönpaluu edellyttää ulkopuolista lisätukea, työterveyshuollon kannattaa ottaa yhteyttä asiakasyrityksen työeläkeyhtiöön. Sieltä tarjotaan tukimuotoja, joiden avulla pyritään tukemaan niin työkykyä kuin työhyvinvointia. Tukitoimien tavoitteena on välttää ennenaikaista syrjäytymistä työelämästä. Yleisimmät tukimuodot ovat Kelan osasairauspäiväraha ja työeläkeyhtiön ammatillinen kuntoutus. Näiden tukimuotojen hyödyntämisessä työterveyshuollon ammattilaiset toimivat asiantuntijoina. Työeläkeyhtiöt tarjoavat myös asiantuntija-apua, jota voi hyödyntää niin työntekijä kuin esihenkilö.

– Työterveysneuvottelu toimii erinomaisesti työntekijän ja työnantajan tukena tilanteissa, joissa tulee suunnitella työkykyä tukevia toimenpiteitä. Kokemukseni mukaan neuvottelut johtavat lähes poikkeuksetta hyvään yhteisymmärrykseen ja tavoitteelliseen toimintaan, iloitsee Eloranta.