Jokaisen nuoren tarina on arvokas

Kun tapaan nuoren ensimmäistä kertaa vastaanotollani, haluan antaa tilaa, kuunnella aktiivisesti ja rauhoittaa hetkeä parhaani mukaan. Kysyn, miten voin olla hänelle avuksi, ja hän saa puhua siitä, mistä itse haluaa. Ensimmäinen tehtäväni on vahvistaa luottamusta ja helpottaa nuoren jännittyneisyyttä. Tavoitteenani on selvittää, mitkä asiat ajankohtaisesti kuormittavat häntä. Usein taustalla on jotain, mikä on kytenyt jo pitkään.

Ahdistus on yleisin nuorten mielenterveyden häiriö. Ahdistuneen nuoren mieli tulkitsee monet ihan tavalliset asiat itselleen negatiivisiksi ja hän on usein hyvin itsekriittinen. Koska ahdistus ei näy päälle päin, on tavallista, että aikuinen ei ymmärrä tai saattaa vähätellä nuoren tunteita ja kokemusta. Nuoren maailmassa se, että on katto pään päällä ja ruokaa jääkaapissa eivät ole oleellista, jos kaverin kanssa on tullut riitaa ja kouluun meneminen tuntuu ylivoimaiselta

Nuori voi tulla vastaanotolle oma-aloitteisesti tai huolestunut vanhempi on saattanut varata ajan. Tällaisissa tapauksissa vanhemman käsitys tilanteesta voi olla eri kuin nuorella. Minun tehtäväni on tunnistaa, mistä kokonaisuudessa on kyse. Vanhempien mukana olo heti hoidon alusta asti on tärkeää. Se tuo nuorelle turvaa ja auttaa perhettä rauhoittumaan tavanomaiseen arkeensa.

Vanhemmuus on pirullisen haastavaa, kun samaan aikaan pitäisi sekä asettaa rajoja että antaa tilaa. Yksinkertainen neuvoni vanhemmille on olla aidosti kiinnostunut nuoren elämästä. Vaikka nuori tarvitsee omaa tilaa, kaipaa hän myös tukea ja turvaa. Tavallinen arkinen yhdessä tekeminen ja läsnäolo auttavat vanhempaa huomaamaan muutoksia nuoren voinnissa. Nuori ei mene rikki, jos häneltä kysyy, onko kaikki hyvin, eikä vanhempi ole huono, vaikka lapsi voisi huonosti. Ja kun nuoren mieltä aletaan hoitaa, on arkirutiinien ylläpitäminen ja ihan tavallinen yhdessäolo entistä tärkeämpää.

Mielen kuormittuminen on normaalia ja kuuluu elämään. Muistutan usein, että vaikkapa koululuokasta joka neljännellä voi olla psyykkisiä oireita – niin yleistä se on. Saatan myös verrata kuormittunutta mieltä jalkapallotreeneissä nyrjähtäneeseen nilkkaan. Molempia pitää aktiivisesti hoitaa. Kynnys hoitoon hakeutumiseen on edelleen korkea, vaikka valveutuneisuus on lisääntynyt ja apua haetaan aiempaa herkemmin. Ei ole yhdentekevää, miten nuorten hyvinvointiin panostetaan, sillä aikuisuuden haasteiden juuret syntyvät nuoruudessa.

Nuorissa on valtavasti toivoa ja nuoret toipuvat varsin hyvin. Tunnen itseni etuoikeutetuksi, kun saan työskennellä nuorten kanssa. Merkityksellisyys tulee pienistä hetkissä, joissa huomaan, että nuori pääsee ajatuksissaan eteenpäin. Silloin nuori rentoutuu, katsoo silmiin ja alkaa itse puhumaan. Palkitsevinta on huomata että nuori luottaa siihen, että hän tulee kuulluksi ja hänet otetaan todesta. Pitkään mielessä muotoutunut vyyhti alkaa vähitellen purkautua ja hän saa ymmärrettävän selityksen oireilleen. Pikku hiljaa nuori oivaltaa, ettei vika olekaan hänessä itsessään.

Blogitekstin kirjoittaja on nuorisopsykiatrian erikoislääkäri Laura Suomalainen, jonka vastaanotto on Mehiläinen Töölössä ja Mehiläinen Kielotiellä.