Lapsi ei halua tietää miksi on sairas, vaan milloin hän on jälleen terve

Lapset harvoin osaavat kantaa huolta asioista, joiden kanssa me vanhemmat painimme päivästä toiseen. Lapsilla on luonnollinen kyky luottaa aikuisten lupauksiin – siihen, että asiat kääntyvät parhain päin ja että maailma on täynnä mahdollisuuksia. Siksi lasten parissa työskenteleminen saa myös minut joskus pohtimaan ammattini kauaskantoisia vaikutuksia. Kun onnistun omassa työssäni, ehkäpä joku auttamistani lapsista kiinnostuu lääketieteestä ja lastenkirurgiasta ja haluaa tehdä hyvää muille.

Kaltaisilleni lastenkirurgian erikoislääkäreille on tyypillistä, että ammattitaito kehittyy vähitellen. Nykyisin tapaan vastaanotollani päivittäin sekä vanhempiensa syliin käpertyneitä pieniä potilaita että aikuisuuden kynnyksellä olevia teinejä, joiden rasitusperäiset vammat, murtumat ja tyrät ovat lastenkirurgeille arkipäivää. Joskus kuitenkin törmään vakavien kehityshäiriöiden tai luusairauksien kaltaisiin tapauksiin, jollaisia tulee vastaan vain kerran elämässä.

Onni kuitenkin on, etteivät lapset lannistu vakavienkaan sairauksien osuessa kohdalle. Positiivisen elämänasenteen lisäksi lapsia yhdistää se, että he parantuvat usein vaikeistakin vammoista ja sairauksista uskomattoman nopeasti. Myös heidän suhtautumisensa kipuun ja särkyyn on erilaista kuin aikuisilla – se on aidompaa ja suorempaa. Kipu on helpommin nähtävissä heidän kasvoiltaan.

Olipa vastaanotolla vierailemisen syy mikä tahansa, tärkeintä on luoda hyvä luottamussuhde sekä lapseen että vanhempiin. Kun omaa lasta kohtaa sairaus tai vamma, tilanne on aina vanhemmille äärimmäisen herkkä. Silloin lääkärin on pystyttävä toiminaan sekä tukihenkilön että sairauden selittäjän roolissa.

Vaikka paraneminen vaatisi aikaa, lapsi harvoin murehtii sairauttaan kipua tai särkyä enempää. Sen sijaan lapsi on kiinnostunut siitä, milloin hän on terve ja missä vaiheessa hän saa jälleen tehdä kaikkea sitä, mistä eniten pitää: liikkua, leikkiä ja harrastaa. Olla juuri sellainen lapsi, kuin hän aidoimmillaan on.

Lempimuumihahmoni?

Kaikista muumihahmoista parhaiten mieleen on jäänyt Nuuskamuikkunen. Hän on luonne, joka suhtautuu uteliaasti kaikkeen ympärillä olevaan, tutkii, ihmettelee ja janoaa seikkailuja. Nuuskamuikkusella on myös paljon sellaista viisautta, jota kertyy rohkean elämänasenteen myötä.

Blogitekstin kirjoittaja Janne Kuvaja toimii Turussa Mehiläinen Neossa Lastenkirurgian erikoislääkärinä.