Oppiiko psykiatriaan erikoistuva arvioimaan työkykyä ja laatimaan lausuntoja?

Erilaisissa kyselyissä on toistuvasti tullut esille, että psykiatrialla koetaan paperitöiden vievän liikaa aikaa ja lausuntoja pitää laatia liian usein. Mieleeni tulee Valviran johtajan Markus Henrikssonin Luottamuslääkärien 25-vuotispäivällä esittämänsä kommentti, joka viittasi tarpeettoman pitkien muistiinpanojen laatimiseen. Psykiatrian opetuksessa luonnollisesti korostuu kliinisen tilan arviointi ja hoidon määrittäminen. Mutta sairaskertomusta ja lausuntojen laatimista ei juuri opeteta.

Lausunnot ovat kansalaisten etuuksien päättämisen kannalta tärkeä näyttö päätösten pohjaksi. Lääkärihän ei päätä, saako joku sairaspäivärahaa, kuntoutustukea tai työkyvyttömyyseläkettä, vaan hän laatii lausunnon, jonka välittämää näyttöä punnitaan Kansaneläkelaitoksessa ja muissa vakuutuslaitoksissa. Päätökset niiden perusteella ovat kalliita ja merkitsevät potilaiden elämille isoja asioita.

Kansalaisen etu olisi saada mahdollisimman selkeä ja hyvin laadittu lausunto. Jos sitä ei käytännössä opeteta eikä lausunnoista saa palautetta, niin lääkäri joutuu opettelemaan yksin. Jos lausunnolla haetussa etuisuudessa tulee kielteinen päätös, eikä lausunnon laatija välttämättä ymmärrä, mikä on päätöksen peruste. Näyttö voi olla riittämätöntä, lausunnosta voi puuttua jotain, on arvioitu, että jokin muu etuus on perustellumpi.

Lausuntojen laatiminen voisi tuntua hieman vähemmän välttämättömältä pahalta, jos sitä varten saisi täsmällisempää opetusta ja harjoittelua. Jonkin yksittäisen seminaariopetuksen tai luennon välittämä osaaminen, on kuitenkin hieman liian pieni panos oppimista varten. Käytännön toistuva harjoittelu, johon sisältyy ohjausta, voisi toimia tehokkaammin.

Erikoislääkärikoulutusta on viime uudistettu huomattavasti ja seuraavana askeleena seuraavat ELSA ja EPA. Nuo kirjainyhdistelmät viittaavat erikoistuvien seuranta- ja arviointipalveluun ja keskeisten taitojen oppimiseen. Jatkossa arvioidaan yhteistyötaitoja, toimenpide- ja leikkaustaitoja ja vastaanottotilanteista suoriutumista. Kullekin taidolle on suunniteltu oma lomakkeensa. Lausuntojen laatiminen ja sairaskertomusmerkintöjen laatiminenkin on taito, jota olisi syytä oppia. Näitä taitoja ei ole missään suunnitelmissa toistaiseksi erikseen mainittu. Ilmeisesti oletetaan, että hyvät merkinnät ja lausunnot syntyvät itsestään.

Asiat voidaan esittää kompaktisti ja ytimekkäästi. Tätä edistäisi ohjattu opetus. Työkyvyn arviointi on aivan oma haasteensa, jossa riittävä taito ei ole aivan sama asia kuin taudin määritys. Paras mahdollisuus voisi tarjoutua mahdollistamalla jakso palvelua työterveyshuollossa osana psykiatrian erikoislääkärikoulutusta. Tällä hetkellä täydentävää koulutusta on hyväksytty kuusi kuukautta vastuukouluttajan hyväksymissä tehtävissä. Valtaosin työterveyshuolto on yksityisellä sektorilla ja tässä luulisi olevan mahdollista kehittää jonkinlainen koulutuksellinen hybridimalli työterveyshuollon palvelun mahdollistamiseksi valinnaisena täydentävänä koulutuksena erikoislääkärikoulutusohjelmassa. Hyväksynnän ehtona on palvelukseen sisältyvä ohjelmallinen koulutus työssä oppimisen lisäksi.

Oma kokemukseni työterveyshuollon ja psykiatrin yhteistyöstä yksityisellä vastaanotollani on ollut erinomainen. Luulisin olevan järjestettävissä psykiatrin ja työterveyslääkärin tarjoama ohjaus ja systemaattinen teoriaopetus yksityiselläkin sektorilla.

Vieraskynässä Jyrki Korkeila
Psykiatrian professori, eläkkeellä 1.12.2022 alkaen, yksityinen ammatinharjoittaja