Refluksitauti
Refluksitauti tiiviisti
- Refluksitaudissa happaman mahalaukun sisältö nousee toistuvasti ruokatorveen aiheuttaen närästystä ja mahdollisesti ruokatorven tulehdusta.
- Ruokavalio- ja elämäntapamuutokset, kuten tupakoinnin lopettaminen ja närästystä pahentavien aineiden välttäminen, voivat merkittävästi helpottaa refluksitaudin oireita.
- Refluksi ja närästys voi olla monen tekijän summa ja jopa stressi voi aiheuttaa närästystä.
Refluksin oireet
Refluksi tarkoittaa happaman mahalaukun sisällön nousua ruokatorveen. Tätä esiintyy lähes kaikilla ajoittain, usein lyhytaikaisesti ja ilman oireita. Refluksitaudista puhutaan, kun mahansisällön nousu ruokatorveen aiheuttaa toistuvasti närästystä tai ruokatorven tulehdusta.
Refluksin oireita ovat esimerkiksi:
- Närästys. Polttava tai kirvelevä tunne ylävatsalla tai rintalastan takana.
- Mahansisällön nousu suuhun. Tunne, että mahansisältö nousee ylös ruokatorvea pitkin suuhun saakka. Jos mahansisältö nousee suuhun saakka, hampaisiin voi tulla kiillevaurioita.
- Äänen käheys ja kurkkukipu. Refluksi voi aiheuttaa äänen käheyttä ja kurkkukipua ärsytyksen seurauksena.
- Nielemiskivut- ja vaikeudet. Harvinaisempia oireita, jotka vaativat perusteellisempia tutkimuksia.
Lisäksi refluksi pahentaa usein astman oireita ja voi altistaa toistuville hengitysteiden ja poskionteloiden tulehduksille.
Mikä refluksia aiheuttaa?
Ruokatorven alasulkija on monen anatomisen rakenteen yhdistelmä. Se on tärkeä osa refluksilta suojautumista. Jos alasulkijan paine on alentunut, usein happama mahansisältö nousee ruokatorveen.
Refluksia aiheuttaa esimerkiksi:
- Palleatyrä, joka altistaa alasulkijan paineen laskulle ja siten refluksille. Palleatyrällä tarkoitetaan pallealihaksessa olevaa tavanomaista väljempää ruokatorven aukkoa, jossa sulkijalihaksen toiminta on häiriintynyt.
- Alkoholi ja tupakointi
- Tietyt ruoka-aineet, kuten rasvat, suklaa ja sitrusmehu, voivat pahentaa närästystä.
- Ylipaino altistaa merkittävästi refluksille, koska keskivartalon runsas rasva lisää painetta mahalaukun suuntaan.
- Ruokailutottumukset, kuten nokoset aterian jälkeen ja raskas syöminen ennen nukkumaanmenoa, voivat altistaa refluksille.
- Muut tekijät, kuten tietyt lääkeaineet, ylirasitus sekä henkinen stressi voivat pahentaa närästystä.
Refluksin toteaminen
Lääkäriin kannattaa hakeutua, jos närästys on toistuvaa tai esiintyy hälyttäviä oireita, kuten rinta-, nielemiskipua, ruoan takertumista, verenvuotoa tai laihtumista. Refluksitaudin diagnoosi perustuu potilaan oirekuvaan, mahdolliseen lääkehoitokokeiluun, tähystystutkimukseen ja tarvittaessa ruokatorven pH-rekisteröintiin.
Ensimmäinen askel refluksitaudin diagnosoinnissa on lääkärin vastaanotolla käynti, jossa joko yleis- tai sisätautilääkäri suorittaa haastattelun ja kliinisen tutkimuksen. Tämä vaihe on keskeinen osa diagnostiikkaa, sillä se auttaa arvioimaan oireiden vakavuutta ja mahdollisia syitä, luoden perustan jatkotutkimuksille ja hoitosuunnitelmalle.
Lääkehoitokokeilu sisältää kahden viikon happosalpaajakuurin. Jos oireet helpottavat kahden viikon aikana, se viittaa refluksitautiin.
Gastroskopiaa suositellaan, jos närästys on pitkäkestoista tai esiintyy hälyttäviä oireita. Tähystyksen suorittaa gastroenterologiaan erikoistunut kirurgi tai sisätautilääkäri, ja sen aikana tutkitaan ruokatorven, mahalaukun ja pohjukaissuolen tilanne. Myös ruokatorven, mahalaukun ja pohjukaissuolen haavaumat sekä kasvaimet nähdään tähystyksen yhteydessä. Tähystys kestää yleensä 5-10 minuuttia.
Yleensä tähystyksessä otetaan rutiinikoepalat pohjukaissuolen limakalvolta keliakian poissulkemiseksi sekä mahalaukun limakalvolta esimerkiksi helikobakteeritulehduksen toteamiseksi. Lisäksi voidaan diagnosoida palleatyrä ja ruokatorven mahdollinen tulehdus sekä silmämääräisesti että koepalojen avulla.
Ruokatorven alaosassa voi esiintyä niin sanottua Barretin limakalvoa, jossa ruokatorven alaosan limakalvo on muuttunut suolityyppiseksi limakalvoksi. Tämä on hyvänlaatuinen muutos eli oikeanlaista solukudosta on väärässä paikassa, mutta tilanne edellyttää tähystysseurantaa ja koepalojen ottamista noin kolmen vuoden välein.
Refluksin hoito
Refluksin hoidossa pyritään estämään happaman mahansisällön nousua ruokatorveen ruokavalio- ja elämäntapamuutoksin. Hoitamattomana toistuva happaman mahansisällön nousu vaurioittaa ruokatorven alaosan limakalvoa ja saattaa aiheuttaa ruokatorven tulehduksen eli esofagiitin. Pitkäaikainen refluksi saattaa myös aiheuttaa pysyviä ruokatorven limakalvon solumuutoksia.
Refluksia voi yrittää hoitaa seuraavin tavoin:
- Vältä närästystä pahentavia ruokia ja juomia.
- Vältä runsaita ilta-aterioita ja ruokailun jälkeisiä nokosia.
- Yöllistä närästystä voi vähentää kohottamalla sängyn pääpuolta asettamalla sängynjalkojen alle puupalikat tai laittamalla tyynyn patjan alle.
- Ylipainoisilla laihduttaminen on keskeinen osa hoitoa.
- Huomioi närästystä aiheuttava stressi ja ylirasitus elämäntapoja muokatessa.
- Lievään ja tilapäiseen närästykseen riittävät apteekista ilman reseptiä saatavat lääkkeet.
Hankalamman oireilun taltuttamiseksi tarvitaan lääkärin vastaanottokäynnin yhteydessä suorittaman arvion perusteella kirjoitettu lääkekuuri, jonka vaikuttava aine salpaa mahalaukun hapon tuotannon. Tällä närästysoire saadaan usein kuriin parin päivän kuluessa. Närästyslääkkeitä voi käyttää lääkärin ohjeiden mukaan joko säännöllisesti, kuuriluonteisesti muutamia viikkoja oireiden pahentuessa tai vain tarvittaessa oireiden mukaan.
Refluksin leikkaushoito
Leikkaushoitoa harkitaan, jos refluksi on hankala ja lääkityksen tarve on jatkuva. Myös refluksiin liittyvä astman paheneminen on riittävä syy harkita leikkausta.
Leikkaushoidon tarpeen arvioi refluksitaudin hoitoon perehtynyt vatsakirurgian erikoislääkäri, joka käy läpi potilaan kanssa leikkauksen hyödyt sekä riskit. Leikkaukseen liittyviä riskejä nostavat korkea ikä ja vaikeat perussairaudet, jolloin on usein parempi hoitaa närästystä lääkkeillä. Leikkausta ei voi tehdä, jos ylipainoa on paljon.
Leikkauksessa korjataan mahdollinen palleatyrä ja rakennetaan ruokatorven alaosan ympärille mahalaukun yläosasta takaiskuventtiili, joka estää happaman mahansisällön nousun ruokatorveen. Leikkaus estää ainakin osin röyhtäilyä ja siksi osalla leikatuista potilaista esiintyy ilmavaivoja.
Leikkaustulokset ovat varsin hyviä, mutta vuosien kuluessa osa rakennetuista takaiskuventtiileistä venyy ja närästys voi palata.
Vatsa- ja suolistosairauksiin liittyvät vaivat
Akuutti eli äkillinen vatsakipu
Nopeasti alkava ja voimistuva vatsakipu, johon voi liittyä kuumetta, oksentelua ja ripulia.
Haavainen paksusuolentulehdus
Suolistosairaus, jossa paksusuolen limakalvo tulehtuu ja aiheuttaa tyypillisesti ripulia, veriulostetta ja vatsakipua.
IBD eli tulehduksellinen suolistosairaus
Tyypillisin IBD-sairauksien oire on ripuli, joka voi pitkittyessään olla usein veristä.
IBS eli ärtyvän suolen oireyhtymä
Toiminnallinen vatsavaiva, jonka oireita ovat vatsakivut, vatsan turvotus sekä suolen toiminnan häiriöt.
Koliikki ja vauvojen ilmavaivat
Itkuisuus, mahan pullotus, pulauttelu ja paukuttelu voivat johtua ilmavaivoista.
Laktoosi-intoleranssi
Elimistön laktaasi-entsyymin puutteesta johtuva maitosokerin imeytymishäiriö, joka aiheuttaa vatsaoireita.
Närästys
Vaiva, jossa mahalaukun hapanta sisältöä nousee ruokatorven puolelle.
Refluksi vauvalla
Yleinen ilmiö, jossa vauvan vatsalaukku täyttyy nopeasti ja tyhjenee hitaasti.
Ripuli
Voi johtua monista eri syistä, kuten stressistä, ruokavaliosta tai suolistosairaudesta.
Ripuli lapsella
Mitä pienemmästä lapsesta on kysymys, sen herkemmin ripuli kuivattaa lapsen kehoa.
Sappikivet
Sappikivikohtauksen tyypillinen oire on äkillinen oikeanpuoleinen ylävatsakipu, joka voi säteillä selkään.
Stressivatsa
Stressi voi aiheuttaa vatsaoireita, kuten vatsakipua, turvotusta, ripulia tai ummetusta.
Ummetus
Tila, jossa suolen toiminta on tavallista hitaampaa ja ulostaminen aiempaa vaikeampaa.
Ummetus lapsella ja vauvalla
Lapsen vatsakivut voivat helpottua ruokavalion ja syömisen säännöllisyyden avulla.
Vatsakipu
Vatsakivun syitä ja hoitomahdollisuuksia kannattaa selvittää, kun kivut alkavat haitata jokapäiväistä elämää.
Vatsavaivat vauvalla
Vauvan itkuisuus voi johtua erilaisista ruoansulatusongelmista.
Kaikki vatsa- ja suolistosairauksiin liittyvät palvelut
Gastroenterologi
Sisätautien erikoislääkäri, joka tutkii ja hoitaa maha-suolikanavan sairauksia ja vaivoja.
Gastrokirurgia eli vatsaelinkirurgia
Vatsan, sisäelinten sekä suoliston vaivojen ja sairauksien tutkimus sekä niiden kirurginen eli leikkauksellinen hoito.
Gastroskopia eli mahalaukun tähystys
Menetelmä, jolla tutkitaan ruokatorvea, mahalaukkua ja ohutsuolen alkuosaa.
Kolonoskopia eli paksusuolen tähystys
Menetelmä, jolla tutkitaan koko paksusuoli ja ohutsuolen loppuosa taipuisalla videotähystimellä.
Usein kysyttyjä kysymyksiä refluksista
Refluksi tarkoittaa happaman mahalaukun sisällön nousua ruokatorveen. Tätä esiintyy lähes kaikilla ajoittain, usein lyhytaikaisesti ja ilman oireita. Refluksitaudista puhutaan, kun mahansisällön nousu ruokatorveen aiheuttaa toistuvasti närästystä tai ruokatorven tulehdusta.
Refluksi johtuu usein ruokatorven alasulkijan paineen alenemisesta, mikä voi johtua esimerkiksi palleatyrästä, tupakoinnista, alkoholista, kahvista, tietyistä ruoka-aineista, ylipainosta, ylirasituksesta tai stressistä.
Refluksitaudin diagnoosi perustuu potilaan oirekuvaan, mahdolliseen lääkehoitokokeiluun, tähystystutkimukseen ja tarvittaessa ruokatorven pH-rekisteröintiin.
Ruokatorven pH-mittausta eli vuorokausirekisteröintiä käytetään refluksin tutkimuksessa. Siinä ruokatorveen laitetaan nenän kautta ohut katetri, jossa on happamuutta (pH) mittaavat elektrodit. Vuorokauden kestävän mittauksen aikana pyritään elämään mahdollisimman normaalia arkea. Rekisteröinti paljastaa happamien refluksien määrän, keston ja ajoituksen.
Refluksi rauhoittuu ruokavalio- ja elämäntapamuutoksilla, kuten välttämällä närästystä pahentavia ruoka-aineita, ylipainon pudottamisella ja stressin hallinnalla. Lievään närästykseen voi käyttää apteekin käsikauppavalmisteita, ja hankalampiin oireisiin tarvitaan lääkärin määräämää lääkitystä.
Lääkäriin kannattaa hakeutua, jos närästys on toistuvaa tai esiintyy hälyttäviä oireita, kuten rinta- tai nielemiskipua, ruuan takertumista, verenvuotoa tai laihtumista.