Hyvä lääkäri kuuntelee ja kuulee

Jälkiviisaus on ansa, johon moni vanhempi – mutta myös lääkäri – kompastuu. Kun aloitin työt lastenlääkärinä, annoin paljon rikkiviisaita neuvoja suoraan oppikirjoista. Jälkeenpäin ajateltuna, isän arjesta oppineena, olen ymmärtänyt toimia myös toisin.

Jokainen lapsi opettaa vanhempaansa, ja minua kolme lastani ovat kasvattaneet myös lääkärin roolissa. Se on saanut minut ymmärtämään, että tärkeintä on kuunnella sekä vanhempaa että lasta.

Kuunteleminen on tärkeää monesta syystä. Lapselle ja vanhemmalle syntyy luottamus siitä, että heidän tarpeensa huomioidaan. Koska me kaikki olemme yksilöitä, on mahdotonta arvata ennalta, millaista tukea vastaanotolle saapuvat asiakkaat kaipaavat. Siksi minun täytyy pitää työssäni silmät ja korvat auki sekä lukea tilannetta mahdollisimman ketterästi.

Niin kuin me kaikki, minäkin olen sortunut virheisiin – mutta olen halunnut myös oppia niistä. Kun jokin aika sitten sain palautteen tyytymättömältä asiakkaalta, soitin perään. Hän oli kokenut, että kuuntelemisen sijaan olin kiirehtinyt antamaan neuvoja. Kuunteleminen on vaikea laji ja päälle puhuminen lääkärille paha synti. Inhimillisiä virheitä tapahtuu, mutta tärkeintä on halu kehittyä parempaan suuntaan. Haluan itse aina tietää, missä on menty vikaan, ja siksi palautteen – negatiivisenkin – antaminen ja saaminen on tärkeää.

Myös vanhemman on kuunneltava lastaan. Sekään ei ole aina helppoa, sillä moni lapsi ei osaa vielä kertoa, mihin sattuu tai millä tavalla. Muistan erään tapauksen poikani lapsuusvuosista, kun vaimoni epäili pojallamme olevan korvatulehdus. Väitöskirjan välikorvan tulehduksista tehneenä lääkärinä totesin, että tilannetta voidaan vielä seurata ennen korvien tarkistamista. Myöhemmin samana päivänä pojan korva puhkesi, kun hän istui potalla. Sillä hetkellä mietin, olisinko toiminut toisin jos olisin malttanut olla huolestunut isä, enkä korvatulehduksia tutkiva lääkäri.

Siinä missä isän ja lääkärin roolit saattavat helposti sekoittua, ne myös tukevat toisiaan. Isän rooli on antanut minulle arvokkaita valmiuksia vanhemman tarpeiden huomioimisen lisäksi myös lapsen kohtaamisen. Lääketieteessä saatetaan helposti opettaa lääkäreitä toimimaan varsin kaavamaisesti. Aika on kuitenkin opettanut, ettei kaikkea tarvitse koettaa ratkaista kerralla, eikä ole yhtä oikeaa tapaa tutkia lapsi hyvin. Jos lapsi tutkitaan rutiininomaisesti päästä varpaisiin, voi se hämmentää tai jopa pelästyttää. Olen tyynnytellyt monia lapsia vastaanotollani, joilla on huonoja kokemuksia lääkärintarkastuksesta.

Luottamuksen voittamiseen voi mennä aikaa, mutta kun sen saavuttaa, ei ole parempaa palkintoa kuin vastaanotolle hyvillä mielin palaavat lapsi ja vanhempi.

Blogitekstin kirjoittaja dosentti ja lastentautien erikoislääkäri Tero Kontiokari pitää vastaanottoaan Oulun Mehiläisessä ja toimii yleislääkärinä Digiklinikalla, joka palvelee OmaMehiläinen-sovelluksessa ja OmaMehiläinen-verkkopalvelussa.

Jatka keskustelua blogin aiheesta Mehiläisen TwitterissäUlkoinen linkki, FacebookissaUlkoinen linkki ja LinkedinissäUlkoinen linkki!

Lue lisää:

Minun vastaanotollani ei kenenkään tarvitse pelätä

Lääkärikäynnillä lapsi on tähti

Lapsi saa monipuolisesta urheilusta lahjaksi liikunnallisen elämäntavan

Luottamus rakentuu ensikohtaamisesta lähtien

Borrelioosi pitää hoitaa, mutta punkkeja ei kannata pelätä

Nuorikin voi rasittua liikaa - perheen pelisäännöistä apua

Lasten Mehiläinen

Milloin lapsen kanssa lääkäriin?