Lapsen kohtaa parhaiten olemalla läsnä

Päätin jo lapsena haluavani lastenlääkäriksi. Kävin kerran alakouluikäisenä äidin kanssa lääkärillä, joka oli todella mukava, mutta jäämässä äitiyslomalle. Se tuntui silloin turhauttavalta. Sanoin äidilleni, että isona minusta tulee sitten sellainen lääkäri, josta lapset tykkäävät. Koko kouluaikani tämä tavoite oli kirkkaana mielessäni.

Nyt lasten neurologina vastaanotolleni tulee hyvin erilaisia potilaita: voi olla esimerkiksi päänsärkyä, erilaisia kohtausoireita tai ADHD-epäilyjä. Kun lapsi tulee ovesta sisään, kättelen häntä kyykyssä ja tervehdin myös kaikki mukana tulleet lelut. Parhaiten lapsen saa minusta rentoutumaan ja luottamaan, kun kohtaan lapsen hänen omalla tasollaan.

Tutkimuksen aloitan kivoista asioista, kuten piirtämisestä tai pallon heittämisestä. Moni tutkimustapa on lasten mielestä huvittavaa. On kiva irvistää ja näyttää kieltä lääkärille. Vasta ihan viimeiseksi tehdään se ikävä asia, kuten vaikka korvaan katsominen. Siinä vaiheessa jännittävätkin jutut sujuvat valtaosalla hyvin.

Lasten kohtaaminen on työssäni parasta, koska siinä ei voi rutinoitua. Täytyy vain olla läsnä ja kuulostella, millainen lapsi ovesta milloinkin tulee. Lapset ovat aina erityisiä potilaita – ei aikuinenkaan välttämättä lääkäristä tykkää, mutta lapsi saattaa istua koko ajan pöydän alla tai tökätä lääkäriä kynällä korvaan.

Minulla on kaksi lasta, 8-vuotias tytär ja 6-vuotias poika. Työssä siitä on se etu, että lapsen kohtaaminen on helpompaa ja luontevampaa. Äitiys on tehnyt minusta lääkärinä haavoittuvamman, sillä pystyn paremmin eläytymään vanhemman tuskaan. Usein joudun antamaan diagnoosin sairaudesta, johon ei ole parantavaa hoitoa.

Olenko sitten lääkäri, josta lapset tykkäävät? Uskon niin. Jos lapsi nauraa ja leikkii vastaanotolla, tietää, ettei kohtaaminen ihan pieleen mennyt. Paras palaute lapselta on se, kun pelokkaana vastaanotolle tullut lapsi kiipeääkin syliin istumaan tai juoksee ennen lähtöä halaamaan. Paras viesti vanhemmilta puolestaan on, jos he pelostaan huolimatta uskaltavat luottaa siihen, että teen kaikkeni heidän lapsensa eteen.

Lempimuumihahmoni?

Ihastuttavan utelias ja analyyttinen Muumipeikko, hän on hyvä tyyppi. En tiedä, olenko samanlainen, mutta hahmona Peikko on hyvin viehättävä.

Blogitekstin kirjoittaja on lasten neurologian erikoislääkäri ja lääketieteen tohtori Milla Ylijoki, jonka vastaanotto on Mehiläinen Neo Turussa.