Viivi Lehikoinen: Päättyneen kauden yhteenveto - onnistumisia ja unelmia

Kausi 2021 oli enemmän kuin uskalsin koskaan edes toivoa. Saavutin pitkäaikaisia tavoitteitani, jopa unelmiani ja onnistuin tekemään läpimurron aikuisten kansainväliselle huipulle. Lähdin kauteen varovaisen toiveikkaana, mutta vaikeiden vuosien jälkeen en uskaltanut luottaa fiilikseeni, joka oli syntynyt treenien ja testien pohjalta. Kevät oli toki mennyt hyvin, mutta kärsin alkuvuodesta paljon myös erilaisista terveysongelmista, kuten toistuvista infektioista. Sairastumisen takia lyhyeksi jäänyt hallikausi ei näyttänyt vielä suuresti kehityksen merkkejä, ja pelkäsinkin hetken, ettei uudesta noususta kuitenkaan tulisi mitään.

Kesän ensimmäiset kilpailut osoittivat pelkoni vääriksi. Tein ennätyksiä toisensa perään ja etenkin ensimmäinen aitakilpailu Jyväskylässä jäi vahvasti mieleen. Rikoin lähes neljä vuotta vanhan ennätykseni 56,49, se oli ollut tiukasti tavoitteena monen vuoden ajan. Olin niin hämilläni kovasta vauhdistani, että luulin kellon olevan väärässä. Olin hämilläni myös siitä, että iso osa koko kauden tavoitteistani oli rikkoutunut heti ensimmäisessä kilpailussa. Kaikkien vaikeuksien jälkeen halusin nauttia onnistumisista hetkessä, mutta yllättäen minulle oli ensimmäisen kisan jälkeen muodostunut uusiakin tavoitteita.

Eli olympialaiset. Tuskin kukaan oli ajatellut minua ja Tokion olympialaisia vielä vuosi sitten enkä totta puhuen ajatellut itsekkään. Olin haudannut ajatukset siitä unelmasta ja keskityin pääsemään takaisin edes lähelle tasoa, jossa olin ollut 17–vuotiaana. Se oma ajatus olympialaisista oli haudattuna niin syvälle, etten uskaltanut kaivaa sitä esiin edes Jyväskylän ja uuden ennätyksen jälkeen. Ihmettelin vain muiden epärealistisia puheita.

Huomasin kuitenkin suht nopeasti kesäkuun alun kisoissa, ettei olympialaiset ollutkaan enää niin kaukainen haave. Kilpailu kilpailulta ranking-sijoitukseni nousi ja annoin itsellenikin luvan ajatella asiaa. Jännitin ranking-tilannetta viimeiseen päivään asti, enkä voinut uskoa kisapaikkaani ennen virallista kisakutsua. Ranking-systeemi on urheilijalle henkisesti raskasta ja ikävä kyllä kaikki tuo jännitys ja stressi purkautui juuri ennen Tallinnan EM-kisoja. Olin väsynyt enkä tiennyt, kuinka hyvin saisin ladattua itseni ennen kauden päätavoitetta.

Loppujen lopuksi tuliaisena Tallinnasta oli uusi upea ennätys sekä neljäs sija. Sijoitus oli kirvelevä ja ennätyksestä huolimatta koin vahvasti epäonnistuneeni, koska en mitalisuosikkina onnistunut nousemaan palkintopallille. Pettymys sekä olympiapaikan jahtaamisesta syntynyt henkinen painolasti johti pieneen uupumiseen palattuani kotiin ja jouduin pitämään monta päivää taukoa treeneistä. Levosta huolimatta en kokenut olevani valmis harjoittelemaan, puhumattakaan siitä, että lähtisin pian olympialaisiin. Lähtö Tokioon tuli Tallinnan kisojen jälkeen nopeasti ja koin sen jopa ahdistavaksi. Olin ymmälläni omista tuntemuksista urani isoimman kisan alla. Unelma, jota en pitänyt edes mahdollisena, oli toteutumassa, mutta silti takkini oli aivan tyhjä.

Heti Tokioon lähdön jälkeen koin kuitenkin uuden syntymän. Joukkueessa mukanaolo tsemppasi minua paljon ja sain tehtyä paljon hyviä harjoituksia ennen urani ensimmäistä starttia olympia-areenalla. Kolmen viikon tauko kilpailuista tuli juuri oikeaan kohtaan ja onnistuin lataamaan itseni uudelleen raskaan alkukesän jälkeen.

Olympialaiset olivat kokemuksena ainutlaatuinen. Sain paljon motivaatiota tulevaa ajatellen ja haluan ehdottomasti kilpailla olympialaisissa uudelleen. Seuraavia kertoja varten opin paljon itsestäni sekä olympialaisiin ja ylipäänsä aikuisten arvokisoihin valmistautumisesta. Olympialaisissa ei ollut kyse kuitenkaan vain opintomatkasta vaan myös menestymisestä. Vaikka semifinaalipaikka jäi vain 0.02 sekunnin päähän, niin henkilökohtaisesti se toimi myös osoituksena siitä, että minulla on mahdollisuuksia menestykseen tulevaisuudessa. Onnistuin suoriutumaan parhaalla tasollani olympiadebyytissä ja olen siitä todella ylpeä. Tasoni ei ollut vielä riittävä menestymiseen aikuisten puolella, mutta vain noin sekunnin päässä perussuorituksesta siintää olympiafinaaliin vaadittava taso.

Urheilijana tunnen nyt olevani valmiimpi aikuisten menestykseen kuin koskaan aiemmin. Huomasin kesän aikana, ettei kehityksessäni ollut kyse pelkästään fyysisestä suorituskyvystä vaan olin kehittynyt monilla muillakin osa-alueilla. Suoritusvarmuuteni parani ja tuntui mahtavalta huomata, ettei ennen kisaa olevat mahdolliset huonot fiilikset vaikuta itse kilpailuun. Olin paljon rennompi ja se näkyi myös tuloksissa. Koko kauden jatkunut hyvä fiilis näkyi ja tuntui. Pitkään jatkunut harjoittelu yksin ja samaa toistava treeni oli syönyt innokkuuttani ja harjoittelu oli muuttunut väkisin puurtamiseksi. Aiemmin hain voimaa ja motivaatiota lähinnä kovista tavoitteista, lisäksi jokaisessa harjoituksessa oli mukana halu näyttää muille, kuinka kovaa pystyisin juoksemaan.

Uuden ohjelman ja harjoitusympäristön myötä intoni nousi täysin uudelle tasolle. Sain paljon voimaa siitä, että treeneissä oli joku paikalla seuraamassa ja antamassa palautetta. Oli myös mahtavaa, kun treeneissä oli paikalla muita urheilijoita, vaikka treenien sisältö olikin usein eri. Uusi ohjelma oli johdonmukainen ja olin perillä jokaisen harjoituksen merkityksestä. Merkityksen oivaltaminen lisäsi samalla motivaatiota ja halusin jatkaa harjoittelua vieläkin enemmän ja kovempaa kehittyäkseni yhä paremmaksi. Olin niin sisällä omassa tekemisessä, että en edes muistanut, miten paljon halusin näyttää ulkopuolisille enkä myöskään ehtinyt vertailla itseäni muihin. Se oli hyvin vapauttavaa, sillä aiemmat ajatukset veivät energiaani pois olennaisesta. Nyt pystyin suuntaamaan sitä itselleni tärkeämpiin asioihin.

Asetelmat ensi kautta ajatellen vaikuttavat lupaavalta. Edessä on jälleen kahdet arvokilpailut, EM- ja MM-kisat. Motivaatio tulevalle harjoituskaudelle on korkeampi kuin koskaan ja haluan mitata oman potentiaalini ulos maksimaalisella tavalla.

Terveenä pysyminen on ehdoton edellytys kehitykseen ja sen eteen on tehtävä paljon töitä. Ensimmäinen etappi on nielurisojen poisto syyskuun lopussa. Toivon toistuvien kurkkuongelmien vähenevän ja näin saavani enemmän terveitä harjoituspäiviä. Leikkauksesta toivuttuani uuden harjoituskauden on tarkoitus alkaa 18.10.

Mahtavaa jatkaa harjoitusten osalta siitä mihin keväällä jäätiin!

-Viivi