Outi Sivonen korostaa, että itseohjautuvuus ei ole sitä, että pitää pärjätä yksin

Mehiläisen Pisto -podcastin Työterveyden uusi suunta -sarjassa keskustellaan johtamisesta ja itseohjautuvuudesta, kun Mehiläisen asiakkuuksien ja B2B-markkinoinnin johtaja Andréa Alvarez-Tarjasalon vieraaksi saapuu Solita Oy:n henkilöstöjohtaja Outi Sivonen. Sivonen julkaisi myös alkuvuodesta 2022 Yrityskulttuurit murroksessa -kirjan.

Kuuntele podcast

Katso video

Itseohjautuvuus ei ole yksin pärjäämistä

Itseohjautuvuudesta ja itsensä johtamisesta on tullut tämän päivän työelämän tärkeitä taitoja. Sivonen kokee, että usein itsensä johtamista ajatellaan kuitenkin virheellisesti mekanistisena taitona ja kykynä johtaa päivittäistä työtä esimerkiksi aikatauluttamalla työpäivää.

”Kaikista olennaisin asia itsensä johtamisessa on oma itsetuntemuksen taso. Se on ehdoton edellytys sille, että ihminen voi johtaa itseään! Kaikki lähtee siitä, että on vankka ymmärrys siitä, kuka minä olen, millaisia tarpeita minulla on, miten ne näyttäytyvät ja miksi toimin tietyillä tavoilla”, Sivonen kuvailee.

Kun tiedostaa asiat, jotka ovat itselle hyväksi, on helpompi tehdä arjessa sopivia valintoja. Sivonen muistuttaa, että hyvän itsetuntemuksen saavuttaminen on jatkuvaa tutkiskelua ja eri elämäntilanteissa korostuvat eri tarpeet. Itsensä johtaminen on joukko erilaisia taitoja, joilla arjesta tehdään mielekästä ja toimivaa.

”On tosi vaikeaa sanoa ihmiselle, että ala nyt johtaa itseäsi, jos itsetuntemuksen taso ei ole kovin korkealla”, Sivonen huomauttaa.

Itseohjautuvuus ei missään nimessä tarkoita sitä, että yritys jättää työntekijänsä heitteille ja pärjäämään yksin. Itsensä johtamisessa ja itseohjautuvuudessa tarvitaan tukea yrityksen johdolta sekä esihenkilöiltä. Odotuksista ja asetetuista tavoitteista on käytävä avointa keskustelua, kenenkään ei kuulu pärjätä ja suoriutua yksin.

”Mitä vahvempi itseohjautuvuuden kulttuuri jossain yrityksessä on, sitä enemmän tarvitaan vahvaa johtamista”, kiteyttää Sivonen.

Outi Sivonen painottaa, että johtamisen on oltava toimivaa ja inhimillistä. Kun vapautta ja valtaa on enemmän, suunnan täytyy olla erityisen kirkas. Yrityksen johdon on tarjottava tarvittava määrä tukea siinä muodossa missä ihmiset sitä tarvitsevat. On tärkeää, että työntekijä saa työskennellä itseohjautuvasti ja samalla tuntea, että hänestä välitetään.

”Johtajuus tapahtuu eri rooleissa eri tavalla. Jokainen johtaa ensin itseään ja sitten eri rooleissa voidaan johtaa projekteja, asiakkuuksia ja tiimejä. Mielestäni johtaminen on ennen kaikkea käyttäytymistä, ei mikään tietty positio”, Sivonen sanoo.

Keskeneräisyydestä ei puhuta riittävästi

Sivonen kertoo, että tämän päivän työelämässä keskeneräisyydestä ei puhuta riittävästi ja sen sietäminen on vaikeaa. Usein koetuista haasteista ja burnouteistakin puhutaan vasta, kun niistä on päästy yli ja palattu ”entiseen normaaliin”.

”Aika harvoin työpaikkailmoituksissa lukee, että etsimme henkilöä, joka kykenee näyttämään keskeneräisyytensä ja pyytämään apua”, Sivonen naurahtaa.

Työelämässä ei kuitenkaan juuri haeta tällaisia aitoja ihmisiä, vaan yksisarvisia, jotka eivät koskaan uuvu mistään ja ovat aina joustavia. Työyhteisöt ovat systeemejä, jotka koostuvat yhteen toimivista ihmisistä. Mikään yritys ei toimi niin, että kaikki on yhden yksilön varassa – mutta silti puhe kiertyy lähinnä yksilöiden sankaritarinoiden ympärille.

”Hyvin harvoin tehdään uutisjuttuja huipputiimeistä ja yhteisöistä. Esille nousevat nimenomaan huippuyksilöt. Kuitenkin kaikissa organisaatioissa arvo syntyy siitä, että pystytään toimimaan yhdessä. Tästä huolimatta ajatellaan, että on muka hienompaa tehdä ja saavuttaa asioita yksin”, Sivonen pohtii.

Suomalaisessa työkulttuurissa parannettavaa olisi myös palautteenannossa. Työyhteisöissä tulisi olla aikuinen aikuiselle ja uskaltaa puhua myös ikävistä asioista. Organisaatio ei voi olla inhimillinen, jos siellä ei olla rehellisiä. Tällainen rehellisyys perustuu luottamukseen ja psykologiseen turvallisuuteen.

”Ihmiset haluavat tulla kohdatuiksi ja nähdyiksi. Siitä huolimatta lähestymme asioita usein ratkaisukeskeisesti. Viesti on tällöin yksilölle se, ettet sinä saa olla väsynyt ja kuormittunut vaan nyt teet näin ja sitten olet taas erilainen. Tärkeämpää tällaisissa tilanteissa olisi pysähtyä ja kuunnella ihmisen ajatuksia”, Sivonen summaa.