Synnytyksen jälkitarkastus

Raskaus. Jälkitarkastuksessa huomioidaan se, miten raskaus sujui. Jos raskauden aikana todettiin häiriöitä, kuten raskausdiabetes tai raskausmyrkytys, ne saattavat vaatia tutkimuksia ja seurantaa vielä synnytyksen jälkeenkin. Jälkitarkastukseen mennessä yleensä raskauden aikaiset häiriöt ovat jo korjautuneet, mutta tarvittavat jatkotutkimukset ja -ohjeet annetaan jälkitarkastuksessa.

Synnytys. Synnytyksen kulku käydään läpi synnytyskeskustelussa, joka on yleensä jo synnytyssairaalassa käyty synnyttäjän kanssa ja tätä keskustelua voidaan jatkaa jälkitarkastuksessa. Synnytyksen läpikäyminen ammattilaisen kanssa auttaa toipumisessa, etenkin jos synnytys on ollut normaalista poikkeava.

Imetys. Jälkitarkastuksessa voidaan tarvittaessa antaa imetysneuvontaa ja rintojen kunto voidaan arvioida. Mikäli imetyksessä olisi ongelmia, voidaan äiti ohjata tarvittaessa imetykseen perehtyneen kätilön tai terveydenhoitajan vastaanotolle.

Tunteet ja mieli. Synnytyksen jälkeen hormonitasot muuttuvat voimakkaasti ja tämä usein ilmenee mielialan herkistymisenä ja tunteiden vaihteluina. Välillä mieli voi pakahtua onnesta, ja hetken kuluttua olla allapäin tai ahdistunut. Pienen vauvan hoito yöheräilyineen tuo usein univajetta, mikä voi pahentaa oireita. Jälkitarkastuksessa keskustellaan äidin ja perheen jaksamisesta. OmaMehiläisen maksuttomassa videokirjastossa on sisältöä muun muassa synnytyksen jälkeisestä masennuksesta.

Jälkitarkastuksessa tutkitaan yleensä paino, verenpaine ja virtsakoe. Tarvittaessa myös hemoglobiini tutkitaan, etenkin jos synnytyksessä on ollut poikkeavaa vuotoa tai on jo aiemmin todettu anemia. Jos synnyttäneellä on perussairauksia tai raskauden aikana tulleita uusia sairauksia, ohjeistetaan niiden jatkohoidossa.

Jälkitarkastukseen kuuluu tavallisesti lääkärin tekemä gynekologinen tutkimus synnytystavasta riippumatta. Vaikka gynekologinen tutkimus tässä vaiheessa usein jännittääkin, se onnistuu yleensä kivuttomasti. Jos jännität gynekologin vastaanottoa tai sisätutkimusta, kerro jännityksestäsi gynekologille. Teemme parhaamme, että tutkimus ja hoito sujuvat mahdollisimman hyvin.

Gynekologinen tutkimus on aiheellinen etenkin, jos:

• epäillään haavaongelmaa
• esiintyy poikkeavaa vuotoa
• on virtsankarkailu- tai laskeumaoireita

Gynekologisessa tutkimuksessa voidaan arvioida, että alapään haavat ovat parantuneet ja kohtu, emätin ja kohdunsuu ovat palautuneet normaalisti.

• Kohdun pieneneminen normaaliin kokoonsa tapahtuu yleensä kuudessa viikossa synnytyksen jälkeen.
• Jälkivuoto on yleensä jo loppunut jälkitarkastukseen mennessä.
• Kuukautiskierto ei ole useinkaan vielä palannut, etenkään jos äiti imettää.
• Alapään repeämät ovat yleensä parantuneet ja ompeleet ovat sulaneet pois jälkitarkastukseen mennessä. Joskus repeämän tai episiotomian alueella voi olla punaista, herkästi vuotavaa arpikudosta, ns. granulaatiota, jota voidaan hoitaa lääkeaineella penslaamalla jälkitarkastuksen yhteydessä.
• Sektiohaava. Jos synnytystapa on ollut sektio, arvioidaan jälkitarkastuksessa myös sektiohaavan paraneminen.
• Emättimen limakalvojen kunto, mahdolliset laskeumat ja lantionpohjan lihasten toiminta. Vaikka jälkitarkastuksessa todettaisiin lievä laskeuma, on kudoksilla usein hyvä paranemistaipumus lantionpohjaa jumppaamalla eikä pysyvää laskeumaa välttämättä jää.
• Papa-koe. Tarvittaessa voidaan ottaa papa-koe, jos edellisestä tutkimuksesta on kulunut paljon aikaa.

Mehiläisessä ja Felicitaksessa gynekologin vastaanotolla on käytössä ultraääni, jolla voidaan tarvittaessa varmistaa kohdun ja munasarjojen tilanne. Ultraääntä voidaan joskus käyttää apuna myös lantionpohjan lihasten ja laskeumien arvioinnissa.

Jälkitarkastuksessa suunnitellaan myös raskauden ehkäisy. Synnytyksen jälkeen on monia eri ehkäisyvaihtoehtoja. Imetysaikana raskaudenehkäisynä voidaan käyttää kondomia, minipillereitä, ehkäisykapselia, hormoni- tai kuparikierukkaa.

• Kondomi on hyvä ehkäisykeino täysimetyksen aikana, kun kuukautiset eivät ole vielä alkaneet. Kondomin ehkäisyvarmuus kuitenkin vähenee, kun imetys vähenee ja kuukautiskierto palaa.
• Kierukka tai ehkäisykapseli voidaan asettaa jälkitarkastuksessa.
• Minipillerit voi aloittaa milloin tahansa synnytyksen jälkeen.
• Yhdistelmäehkäisyvalmiste, kuten e-pillerit, ehkäisylaastari tai -rengas, voidaan aloittaa vasta kolme kuukautta (ei-imettävällä) tai kuusi kuukautta (imettävällä) synnytyksen jälkeen, sillä näihin liittyy veritulpan riski.

Jälkitarkastuksen tekijä kirjoittaa synnyttäjälle jälkitarkastustodistuksen, joka tulee toimittaa Kelalle, jotta saa vanhempainrahaa.