Ahdistus ja ahdistuneisuushäiriö
Lue lisää
Pakko-oireinen häiriö eli OCD
Pakko-oireinen häiriö eli OCD (obsessive-compulsive disorder) on ahdistuneisuushäiriö, jossa henkilöä vaivaavat toistuvat pakkoajatukset ja/tai -toiminnot eli pakko-oireet. OCD:n pakkoajatukset ovat usein epämiellyttäviä, ja pakko-oireiden avulla henkilö pyrkii lievittämään niiden aiheuttamaa ahdistusta. Pakkoajatukset eivät silti aina johda pakko-oireisiin.
Toistuvien pakko-oireiden ja -rutiinien vuoksi normaali arkielämä voi muodostua vaikeaksi. Häpeälliset, esimerkiksi seksuaalisuuteen tai toisten vahingoittamiseen liittyvät pakkoajatukset puolestaan aiheuttavat voimakasta syyllisyyttä, eikä niistä halua kertoa kenellekään.
Jos kärsit pakko-oireista, älä jää yksin vaan hakeudu rohkeasti psykiatrian erikoislääkärin vastaanotolle.
Pakko-oireisen häiriön eli OCD:n oireet
Pakko-oireinen häiriö (OCD) ilmenee toistuvina pakkoajatuksina ja/tai pakko-oireina. OCD:n oireet voivat aiheuttaa merkittävää ahdistusta ja häiritä arkielämää. OCD:n oireiden tunnistaminen ja hoitoon hakeutuminen ovat tärkeitä askeleita kohti parempaa elämänlaatua.
OCD:n oireita ovat tyypillisesti:
- Toistuva pelko likaantumisesta tai tartunnan saamisesta
- Pakonomainen tarve pestä käsiä, kehoa tai kodin pintoja
- Jatkuva epäily ja tarve tarkistaa asioita, kuten ovien lukitseminen
- Symmetrian ja järjestyksen tarve
- Pelko sairastumisesta vakavaan sairauteen
- Aggressiiviset tai seksuaaliset pakkoajatukset
– Jos samat pyykit täytyy pestä kolme kertaa peräkkäin pesukoneessa tai kotoa lähtö viivästyy tunneilla käsien pesun tai suihkussa käymisen vuoksi, kyseessä on todennäköisesti pakko-oireinen häiriö johon kannattaa hakea apua, sanoo psykiatrian erikoislääkäri Kadri Andre Mehiläisestä.
Muita tyypillisiä pakkoajatuksia ovat jatkuva epäily, symmetrian tarve, pelko sairastumisesta johonkin vakavaan sairauteen, tai aggressiiviset ja seksuaaliset pakkoajatukset. Synnytyksen jälkeen joillekin äideille voi myös tulla vauvan tai muiden henkilöiden vahingoittamisajatuksia.
– Niistä äiti luonnollisesti kokee äärimmäistä syyllisyyttä. Yleensä tällöin ei kuitenkaan ole kyse pakko-oireisesta häiriöstä, vaan ennemminkin tila liittyy äidin väsymykseen ja synnytyksenjälkeiseen masennukseen, Andre sanoo.
Pakko-oireista yleisimpiä ovat loputon tarkistaminen, peseminen, laskeminen ja kyseleminen. Tavanomaisesta varmistelusta pakko-oireisen häiriön erottaa arkielämän selvä vaikeutuminen. OCD:n oireet voivat kuitenkin olla kaikkea lievästä äärimmäiseen – häiriö ei ole oirekuvaltaan mustavalkoinen. Diagnosoinnissa voidaan myös käyttää apuna testejä.
Pakko-oireisen häiriön eli OCD:n hoito
Pakko-oireinen häiriö ahdistuneisuushäiriö puhkeaa tyypillisesti joko lapsuusiässä, noin 10 ikävuoden tuntumassa, tai vaihtoehtoisesti nuorella aikuisiällä. Vaikka alttius on voimakkaasti periytyvä, psykiatrian erikoislääkäri Kadri Andren mukaan pakko-oireisen henkilön historiasta löytyy usein jokin traumaattinen tapahtuma.
– OCD:n hoitona käytetään tyypillisesti käyttäytymis- tai kognitiivista terapiaa yhdistettynä serotoniiniselektiiviseen lääkitykseen. Käyttäytymis- ja altistusterapiassa lähdetään siitä, että ahdistavien ajatusten tulemista ei pitäisi pelätä. Sitä kautta pakkoajatusten ja -toimintojen ketju pikkuhiljaa lähtee purkautumaan.
