Persoonallisuushäiriöt

Epäluuloista persoonallisuutta (paranoidi) luonnehtii voimakas herkkyys takaiskuille, vaikeus antaa anteeksi sekä taipumus nähdä neutraali käyttäytyminen hyökkäävänä. Tämä voi ilmetä esimerkiksi perusteettomina ja voimakkaina epäluuloina kumppanin uskollisuudesta tai muiden ihmisten aikeista.

Epäsosiaalinen eli antisosiaalinen persoonallisuushäiriö ilmenee välinpitämättömyytenä sosiaalisia normeja kohtaan sekä kyvyttömyytenä tai haluttomuutena ymmärtää muiden ihmisten tunteita. Epäsosiaalisesta persoonallisuudesta kärsivän käytös ei usein muutu rangaistuksista tai niiden pelosta, minkä lisäksi tilaan liittyy usein impulssikontrollin vaikeuksia ja aggressiivisuutta.

Näiden piirteiden yhdistelmä, yhdessä empatian puutteen kanssa, johtaa usein konflikteihin sekä yhteiskunnassa että läheisten ihmisten kanssa. Epäsosiaalisella persoonallisuushäiriöllä on merkittävä yhteys päihdehäiriöihin ja vankeustuomioihin.

Epävakaa persoonallisuus on persoonallisuushäiriö, jolle on ominaista vaikeudet hallita erityisesti kielteisiä tunteita. Tämä voi johtaa mielialan nopeisiin vaihteluihin, kuten ahdistuksesta masennukseen tai vihaisuuteen.

Häiriöön liittyy myös merkittävää impulsiivisuutta, mikä tarkoittaa taipumusta toimia hetken mielijohteesta ilman, että miettii tekojen seurauksia. Tämä impulsiivisuus voi ilmetä esimerkiksi päihteiden käytössä, harkitsemattomassa seksuaalikäyttäytymisessä tai ahmimisessa. Epävakaasta persoonallisuudesta kärsivä henkilö kokee usein voimakasta häpeää ja saattaa tuntea, ettei ansaitse elää.

Eristäytyvä persoonallisuus (skitsoidi) ilmenee merkittävänä vetäytymisenä sosiaalisista ja tunnepitoisista kontakteista muuhun maailmaan. Eristäytyvästä persoonallisuudesta kärsivä käyttää usein paljon aikaa itsensä tutkimiseen, erilaisiin fantasioihin ja muihin itsenäisiin aktiviteetteihin. Kyky tuntea mielihyvää ja ilmaista tunteita on usein rajoittunutta.

Eristäytyvä henkilö ei yleensä ole motivoitunut osallistumaan yhteiskuntaan tai olemaan yhteydessä muihin ihmisiin. Tämä mielenkiinnottomuus ympäristöä kohtaan voi estää heitä elämästä haluamaansa elämää tai saavuttamasta tavoitteitaan.

Estyneestä persoonallisuudesta kärsivä henkilö kokee usein jännittyneisyyttä, epävarmuutta ja alemmuuden tunteita. Hän saattaa uskoa olevansa sosiaalisesti epäkelvollinen tai vähempiarvoinen, ja pelätä arvostelua sekä hylätyksi tulemista. Tämä pelko voi olla niin voimakas, että se vaikeuttaa sosiaalisten suhteiden muodostamista ja ylläpitämistä.

Huomionhakuisessa persoonallisuudessa pakonomainen hyväksynnän ja huomion hakeminen. Usein tilasta kärsivä ilmaisee laimeitakin tunnekokemuksia dramaattisesti ja teatraalisesti liioitellen sekä voi olla herkkä muiden ohjailulle. Huomionhakuinen käytös saattaa ilmetä viettelevyytenä, jännittävyytenä ja energisyytenä, mikä voi olla huomionhakuiseen tutustuvasta henkilöstä kiinnostavaa. Pakonomainen ja jäykkä kliiniseen kuvaan liittyvä käytös johtaa kuitenkin usein ihmissuhdeongelmiin ja voi olla kuluttavaa läheisille.

Huomionhakuista persoonallisuutta hoidetaan yleensä psykoterapialla. Monesti huomionhakuiseen persoonallisuuteen liittyy myös muita psykiatrisia ongelmia, joiden vuoksi vastaanotolle hakeudutaan. Näitä voidaan hoitaa psykoterapian lisäksi tarvittaessa lääkkeillä.

Riippuvainen persoonallisuus ilmenee voimakkaana turvautumisena toisiin ihmisiin sekä arkipäiväisissä että merkittävissä tilanteissa. Tämä riippuvuus voi näkyä avuttomuutena, hylätyksi tulemisen pelkona ja taipumuksena mukautua muiden tahtoon omien tarpeiden kustannuksella. Riippuvainen henkilö kokee usein, ettei kykene selviytymään itsenäisesti.

Riippuvaista persoonallisuutta voidaan hoitaa psykoterapian avulla, ja turvalliset ihmissuhteet voivat myös lieventää oireita. Jos riippuvaisuuteen liittyy ahdistuneisuutta, sitä voidaan hoitaa samalla tavoin kuin muita ahdistuneisuushäiriöitä.

Vaativa persoonallisuus on persoonallisuushäiriö, jolle on ominaista täydellisyyden tavoittelu sekä keskittyminen yksityiskohtiin ja sääntöihin. Vaativasta persoonallisuudesta kärsivä keskittyy usein työhönsä ihmissuhteiden ja mielihyvän kustannuksella ja voi olla joustamaton tilanteissa, joissa muut eivät toimi hänen haluamallaan tavalla. Vaativa persoonallisuus aiheuttaa usein henkilökohtaista kärsimystä ja vaikeuksia ihmissuhteissa, mutta siitä voi olla myös hyötyä esimerkiksi tarkkuutta vaativassa työssä.

Vaativa persoonallisuus voi johtaa muihin mielenterveysongelmiin, kuten masennukseen tai ahdistuneisuuteen. Näitä ongelmia voidaan hoitaa psykoterapian tai lääkehoidon avulla. Lisäksi itse vaativuutta voidaan hoitaa psykoterapialla, jos henkilö tunnistaa käyttäytymisensä aiheuttavan ongelmia ja haluaa muuttaa sitä.

Narsistinen persoonallisuushäiriö on persoonallisuushäiriö, jolle on ominaista suuruuskuvitelmat ja voimakas ihailun tarve. Näiden piirteiden taustalla on usein kehittymätön ja haavoittuvainen itsetunto, jota narsisti yrittää kompensoida. Vaikka narsisti saattaa vaikuttaa ylimieliseltä ja itsevarmalta, hän kärsii usein voimakkaista häpeän tunteista ja on herkkä kritiikille. Narsisti voi myös pelätä hylätyksi tulemista. Narsismiin liittyy lisäksi empatian puute, ylimielisyys, manipulatiivisuus ja kateellisuus.

Vaikka narsistinen persoonallisuushäiriö on yksi populaarikulttuurin tunnetuimmista persoonallisuushäiriöistä, Suomessa käytetyssä tautiluokitusjärjestelmässä sille ei ole omaa erillistä luokkaansa. Sen sijaan se luokitellaan osaksi muita persoonallisuushäiriöitä.